Sitä tunnetta kun aika lentää ja matelee samaan aikaan...
Pitkän harkinnan ja muutaman varsin raskaan viikon jälkeen mä oon nyt päättäny lähteä jo maaliskuun lopussa takasin Suomeen. Tähän vaikuttaa lievä pieni koti-ikävä, rahapula, kavereiden mysteerinen pois lähteminen ja ehkä vähän myös nuo lapset... Ei se au pairin homma loppujen lopuks vaan oo aina niin kauheen hehkeetä, ei vaikka sattuis aivan ihana perhe kohdalle. Silti kyllä se tuntuu hirveen surulliselta kattoa joka päivä näitä ihania kauniita maisemia, rakkaita ihmisiä ja lämmintä säätä ja tietää että hetken päästä ei oo enää täällä. Mutta nyt täytyy ottaa näistä viimesistä viikoista kaikki irti, vielä ku pystyy!
Tässä on ollu taas taukoa kirjottamisessa, mutta eipä täällä suoraan sanottuna oo pahemmin mitään tapahtunu koko tammikuun aikana, paitsi että lapset sairastelee jatkuvasti... Mutta nyt helmikuussa viettettiin sitte karnevaaleja, kuka tietää taas minkä takia, mutta ainahan nää espanjalaiset jostain löytää syyn juhlia. Joten mehän vedettiin sitte kuteet niskaan ja lähdettiin Sitgesiin!
Sitges siis sijaitsee jonki matkaa Barcelonan ulkopuolella, meren rannalla, noin puolen tunnin matka junalla (8 euroa lippu edes takas). Tää karnevaali Sitgesissä on ihan eri luokkaa ku mitä Barcelonassa ja olihan siellä sitte mielettömästi ihmisiä. Mutta ihana vanha pieni kaupunki, jonne vois mennä käymään kyllä ihan muutenki vaan!
Ensin päivällä oli lasten kulkueen vuoro. Reppanat pienissä hameissa kylmässä ilmassa, mutta olihan ne sulosia!
Sitte illalla oliki aikuisten kulkueen vuoro, joka oliki sitte jo vähän isompi juttu, niin iso että sai kyllä tosissaan ettiä paikkaa mistä sen kulkueen pääsis näkemään... Loppujen lopuks me kyllä löydettiin aikas hyvät paikat ja nähtiin ainaki puolet kulkueesta, toinen puoli jäi näkemättä koska viimenen juna lähti 22.30. Ja päivähän oli siis sunnuntai, eli seuraavana päivänä töitä... Toisinaan on sitte niin kiva olla au pair ja kaiken muun hyvän lisäks asua vielä vähän kauempana Barcelonasta...
Ja muuten, hyvää ystävänpäivää ihmiset!!! Täällä sitä ei oikeestaan pahemmin tunnuta juhlivan, mitä nyt opettaja päätti pistää espanjan kokeen tälle päivälle...
Huomenna saaki sitte leikkiä taas sairaanhoitajaa... Ferranilla on vesirokko, mikä tarkottaa tietysti sitä että meikäläinen jää kotiin viettämään laatuaikaa sairaan lapsen kanssa... mutta ei se mitään koska sehän tarkottaa sitte sitä että ilta on vapaata, eli saa alottaa viikonlopun muutamaa tuntia aikasemmin. Mikään ei voi pilata perjantaifiilistä! Varsinki ku illalla luvassa leffaa, jäätelöä, tapaksia ynnä muuta mukavaa! Joten enköhän mä kestä vielä huomisen...
