The autumn wind

Viimeistä vapaaviikkoa viedään. Tai vapaata ja vapaata... Ens viikolla alkaa joka tapauksessa meikäläiselläki koulu (=espanjan tunnit), jos sitä vaikka oppis puhumaanki kunnolla. Espanjaa.

Tää viikko onki ollut sitte jo vähän syksysempi, nytkin vaan 21 astetta. Mikä muuten tuntuu täällä yllättävän kylmältä, tiedäppä tuota miksi näin. Tämä viikko on kuitenkin kulunut arkisissa puuhissa lasten kanssa puuhatessa ja touhatessa. On suorastaan surullista huomata kuinka 19-vuotias nuori nainen voikin innostua miekkaleikeistä ja legoilla rakentelusta enemmän kuin 5-vuotias leikkitoverinsa...... Lapsi mikä lapsi.

Lisäksi olen nyt löytänyt elämäni miehen. Arnau antoi jo sormuksenkin. Meillä taitaa tosin olla viha-rakkaus-suhde... Iltaisin ollaan parhaita kavereita ja aamuisin kun pitää herätä ollaankin sitten taas verivihollisia. Onneksi Arnaun sanavarastoon ei vielä kuulu mitään rumempaa kuin "que tonta eres". Tämä aamu oli erityisen painajaismainen, sillä pikkumiestä ei saanut sängystä ylös kirveelläkään. Lopulta piti soittaa äidille ja antaa mamin suostutella pikku sankari kouluun. Mutta voi sitä itkua ja huutoa..... Ei enää kiitos. Onneksi näitä aamuja on kohtuu harvoin. Yleensä kaikki menee ihan hyvin. Mutta en kyllä varmana ole itse ollut tuollainen riiviö pienenä, en varmana!!!!

Ei mahtunut muualle kuin pikkusormeen... Kello oli muuten 20:14 kun tämä kuva otettiin :D

Sukujuhlatkin oli ja meni, ja puoli sukuahan siellä oli. Tai ehkä enemmänkin. Kaikki serkut ja tädit ja sedät, mummot, vaarit ja isovanhempiakin useampi kappale. Ja melkein kaikki asuu saman kadun varrella, ja loput Sabadellissa, eli ei niin kovin kaukana. Todella tyypillistä espanjalaista kulttuuria! Ja vähän erilaista kuin Suomessa... Ja saatiinhan sitä myös harjoitella espanjaa oikein urakalla, ja huomasinpa siinä että vahojen ihmisten kanssa on kaikkein mukavinta jutella... Vaikkei osaisikaan teititellä. Lisäksi sain useammankin huomautuksen siitä että olin paljain varpain siinä missä kaikki muut käytti kenkiä. Olga totesi vaan että noin se on aina, se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin... Enkä mennyt siihen sitten mitään korjailemaan. Joten anteeksi kaikille suomalaisille jos meitä nyt tästä lähin luullaan jonkinnäköiseksi paljasvarpaisten luonnonlapsien klaaniksi :D

Lisäksi maistoin ensimmäistä kertaa Espanjaan tulon jälkeen jotakin sellaista mitä en todellakaan voi sietää. Perinteistä espanjalaista juomaa nimeltä Horchata de Chufa. Enkä ole muuten karmeampaa litkua eläissäni maistanut...

Felicidades y algo más...

Niin ne syntymäpäivät sitte oli ja meni... Hassu juttu miten siitäki on vaan tullut yksi päivä muiden joukossa. Lapsena syntymäpäivä oli vielä suurinpiirtein se vuoden tärkein päivä, jota juhlittiin sitte oikeen urakalla... Mutta tukihan sitä toki täälläkin vähän juhlistettua, mm. shoppailemalla. Koska eipä tässä nyt mitään lahjoja osattu odottaa, niin päätinpä sitten hankkia lahjani ihan itse... Mutta kotona odottikin sitten yllätys!

postipaketti suomesta...

...joka sisälsi suklaata, salmiakkia, hajuvettä, valokuva-albumin, taideteoksia yms...

Lisää yllätyksiä järjesti tämä ihana perhe tekemällä kakun, ja antoipa ne vielä lahjankin! Ja lauloi cumpleaños feliz!

Ja illalla tietysti Barcelonaan... Ja sainpa ihanan lahjan myös ystäviltä! Nyt voisikin melkein olla onnellinen ;) Ja paljastui myös että tässä kyläsessä on ilmeisesti vielä kaksi muutakin au pairia. Toinen USA:sta ja toinen Puolasta. Lisäksi seurueeseen liittyi myös eräs Sabadellissa asuva au pair, kotoisin yllättäen saksasta. Mutta mukavia tyttöjähän nuo oli...

Lauantai menikin sitten melkein nukkuessa. Niin siinä vaan käy kun tulee 7 aikaan aamulla kotiin, koska tämä unikekohan vetää sikeitä kolmeen asti päivällä. Mutta ei sitä sentään ihan koko päivää vietetty untenmailla, vaan (yllätys yllätys) myös Barcelonassa, The Kooksin konsertissa! Joka oli muuten ilmainen... Ja aivan täynnänsä ihmisiä. Joten hien, tupakan ja alkoholin hajuisissa merkeissä meni se ilta!

Vannoutunut fani...?

Lisäksi myös lauantaina tuli tutustuttua uusiin ihmisiin, pariin au pairiin USA:sta! Ja lisäksi seurueessa oli pari vanhaa tuttua saksalaista, sekä vielä kolmas amerikkalainen tyttö... Joten kolme amerikkalaista, viisi saksalaista ja yksi suomalainen. Hyvin menee!! On muuten todella rasittavaa kun ihmiset alkaa yhtäkkiä puhua keskenään saksaa, eikä mitään hajua mistä mahtaa olla kyse... Joten pitäisköhän sitä alkaa opiskella espanjan sijasta saksaa...

Tänään on vihdoin luvassa lepopäivä, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua... Tänäänhän on nimittäin perhejuhlien vuoro. Joten kai sitä pitäisi vielä vähän sosiaalisuutta kaivaa jostain ja yrittää osallistua... Espanjaksi. Lisäksi lapset on jotenkin todella rasittavan energisellä tuulella, käy koputtelemassa oveen ja juoksee kikatellen yläkertaan. Korvatulpat vois siis olla ihan jees...

Sadepäivän fiilistelyt!!

Ensimmäinen sadepäivä Espanjassa <3 Voiko oikeasti olla näin onnellinen muutamasta piskosta?

Ja minä tietysti heti kameran kanssa pihalla ottamassa kuvia... 

Tosin, tänään oli tarkoitus mennä käymään yliopistolla tiedustelemassa español para extrajeros kursseja (eli espanjan kursseja), mutta ehtiihän sitä huomennakin... Kuka tuonne sateeseen muka tahtoo lähteä tallustamaan? Ei kukaan. Sadepäivät on sisällä istumista, musiikin kuuntelua, TV:n katselua, kahvin juomista ja herkkujen syömistä varten! Joten siinä on tämän päivän plääni. Ainakin klo 16:30 asti, kun täytyy lähteä hakemaan lapsia koulusta...

Tämä aamu olikin äärimmäisen harvinainen, koska Xavi hoiti lapsien viemisen kouluun, joten kerrankin sai oikein nukkua!! Eilenkin oli vähän harvinaisempi päivä, sillä Laia täytti 9 vuotta. Niin ne lapset vaan vanhenee... Vanhenispa ja viisastuispa vaan vähän nopeammin... Taitaa olla turha toivo :D Joka tapauksessa perhe lähti mäkkäriin juhlimaan synttäreitä ja meikäläinen jäi kotiin vahtimaan kun pienin veti sikeitä yläkerrassa. Eipä tuo herännyt, ei inahtanutkaan, joten varsin helppo nakki se ilta... Eikä sinänsä kyllä haittaa etten päässyt mukaan mäkkäriin, sillä jos joku ruoka on ällöttävää, niin mäkkärin hampurilaiset ja ranskalaiset! Tosin McFlurry on kyllä ihan mielettömän hyvää.... Mahtaakohan sitä saada Espanjassa?

Tässä Laian lahja... Sisältää mm. pinnejä, pampuloita ja perhoskaulakorun. Kaikkea nättiä ja tyttömäistä!

Perjantaina häämöttääkin sitten seuraavat synttärit, nimittäin itse allekirjoittaneen! Eli tosiaan, kokonaiset 19 vuotta, hui kauhistus... Mikä kurppa! Saa nähdä mitä sitä keksisi viikonloppuna tehdä... Lauantaina olisi ainakin ohjelmassa eräs konsertti, sunnutaina taas juhlitaan Laian synttäreitä koko suvun voimin... Saa nähdä uskaltautuisiko sitä olemaan kotona, sillä luvassa on ihan varmasti tuhatmäärin espanjan ja katalaanin kielisiä keskusteluja... Mutta toisaalta, tämän perheen suku on kyllä ihan mielettömän mukava!! Joten eiköhän siitäkin selvitä.

Nyt tekisi kyllä mieli syödä jotain suomalaista... Ja koska nakkeja ja muusia ei juuri nyt ole tarjolla, sitä voisi tyytyä vaikkapa lättyihin. Itse asiassa tulinpa jo kokeilleeksi lättyjen tekoa Espanjassa, mikä osoittautui vähän hankalaksi... Lähinnä koska espanjalaisille rasva= oliiviöljy... Mutta kyllä niistä ihan lättyjen näköisiä tuli.

Tässä juurikin eilen löysin kumminkin margariinia kaapista. Ihme!! Joten ehkä pitäisi laittaa vähän uutta yritystä kehiin...

Kovaa ja korkealle

Sunnuntai menikin varsin vauhdikkaasti ohi, huvipuistossa nimittäin... PortAventura oli huvipuiston nimi, ja sinnehän me sitten mysteerisesti eksyttiin... Tai oikeastaan se johtui lähinnä siitä, että Julialla oli alennuskupongit kaksi yhden hinnalla, joten päästiinpä vielä halvalla. Tälläkin kertaa kokoonpanossa minä Julia ja Desire, sekä lisäksi eräs suomalainen tyttö, Salla, joka on myös au pairina täällä Barcelonan seudulla. Oli oikeastaan ihan sattumaa että neljänneksi mukaan tuli toinen suomalainen. Mutta kiva sattuma, ja ihana puhua välillä suomea, varsinkin koska Salla vielä sattuu olemaan todella mukava persoona!

Oikeasti en kyllä ole yhtään huvipuistoihminen. Vuoristoradat on kivoja, mutta siinä vaiheessa kun mennään korkealle, kovaa ja pyörien, niin sitä alkaa jotenkin huumori loppua... Lisäksi on todella turhauttavaa jonottaa laitteisiin ikuisuuksia, sitten istut laitteessa sen minuutin ja that's it... Ja mehän muuten jonotettiin.... Ja jonotettiin.....

Mutta loppujen lopuksi, kyllä se aina oli sen arvoista!! Tosin, tähän Euroopan korkeimpaan vuoristorataan Shambhalaan, sai todellakin jonotta n. 1½ tuntia, ja loppujen lopuksi se oli aivan kauhea... Ainakin tällaiselle korkeanpaikankammoiselle....

Tuohon 100 metrin vapaa pudotukseen ei tätä tyttöä saataisi kirveelläkään...

Päivän päätteeksi kaikki oli aivan rättipoikkiväsyneitä, joten junamatkasta tuli todella hiljainen... Ja ahdas... Junassa oli nimittäin ainakin puolet enemmän matkustajia kuin sinne olisi mahtunut. Joten siinähän sitä sitten torkuttiin junan eteisessä, lattialla istuen.

Lisäksi on tullut havaittua, että saksalaisten kanssa saat todellakin juosta henkihieverissä paikasta toiseen. Yhden päivän aikana me juostiin neljään junaan... Neljään!!! Ja loppujen lopuksi kävi aina niin, että ensiksi juostiin tuhatta ja sataa junalle ja sitten odotettiin asemalla kymmenen minuuttia että juna saapuu... Illalla väsyneenä ja nälkäisenä voin sanoa, että otti päähän. Omalla vauhdilla (vauhdikkaasti kävellen) oltaisiin kerjetty aivan yhtä hyvin, ehkä vähän tiukille olisi mennyt, mutta silti... Pakkoko sitä on aina juosta... Suomalaisetko täsmällisiä? Suomalaiset ei todellakaan ole täsmällistä nähnykkään saksalaisiin verratuna...

Mutta hauska päivä todellakin! Hauska ja väsyttävä... Lopuksi vielä loppukevennys. Ehkä maailman järkyin kuva meistä, lasten 4D- elokuvaan jonottamassa :DD

Just Dance!

Barcelonan yöelämä: check! Nyt jalkoja pakottaa ja tuntuu vähän siltä että pitäisi mennä nukkumaan. Mutta todellaki hauska yö takana, jälleen Julian ja Desiren kanssa!!

Espanjassa on ihan tavallista, että klubeille mennään n. 1-2 aikaan ja siellä ollaan sitte siihen aamu kuuteen asti... Ja juniakaan ei varsinaisesti mene yöllä, ensimmäinen lähtee n. kuuden aikaan aamulla, joten oli melkeinpä pakko sitten viettää koko yö Barcelonassa.

Ensiksi vuorossa oli Shoko niminen klubi ihan rannan lähettyvillä. Rehellisesti sanottuna se oli kyllä ensimmäinen kerta klubilla, mutta olihan se kyllä kieltämättä kivaa... Korvat vaan soi vieläkin... Parin kolmen tunnin tanssimisen jälkeen alkoi kuitenkin jalkoja pakottaa siihen malliin, että pääteettiin jatkaa siitä eteenpäin rannalle... Ilman kenkiä...

Onneksi Desirellä oli kamera mukana, joten ne pari tuntia ennen ensimmäisen junan lähtöä kului kuin siivillä hassutellessa ja kuvia napsiessa... Ikimuistoinen yö todellakin ja kaikki kolme koko yön vesiselvänä. Joten ilmeisesti on tosiaan mahdollista pitää hauskaa selvinpäin... Ainakin Espanjassa!

Kenkien metsästäjä

Hyvinhän se meni... Ainaki periaatteessa. Lapset oli varsinaisia hermokimppuja koko aamun, niin kovasti niitä jännitti mennä kouluun. Tänään Olga oli auttamassa ja näyttämässä miten homma toimii, mutta huomenna pitäisikin sitten selvitä omin neuvoin... Saa nähdä mitä tästäkin tulee...

Suurin osa päivän vapaista tunneista meni siihen että raahustin Sabadelliin, viereiseen kaupunkiin, etsimään kenkiä. Ja laihialaisena tämä tyttö päätti tietenkin lähteä kävellen, tuohon kaupunkiin kun ei nimittäin ole 4 kilometriä pidempi matka. Harmi vaan että aurinko kyllä paahtaa varsin mukavasti koko hela matkan ja onhan tuota lämpöäkin sellaiset köykäiset 30 astetta, joten eipä voi sitä reissua mukavaksi haukkua... Ja tietenkään en sitten löytänyt keskustaa ennen parin kilometrin turhaa lenkkiä, ja kun se keskuskatu sitten löytyi niin eihän sieltä sitten sopivia kenkiä tuntunut  löytyvän.... Monissa kaupoissa oli kenkiä myynnissä mukavalla alennuksella, mutta löytyikös sitten kokoja? Arvaa vaan... Ja auta armias jos niiltä myyjiltä menee kysymään, sieltä sataa jääpuikkoja niskaan... Espanjassa ei todellakaan tunneta käsitettä "asiakaspalvelu"... Ainakaan tietyissä kaupoissa...

Sitten lopulta päätin luovuttaa kenkien suhteen, ja ajattelin ostaa lohdutukseksi jäätelön. Paikkakin oli jo valittuna, halpaa jäätelöä ja monia makuja... Siinä vaiheessa kuitenkin kello löi kaksi, ja eikös vaan joka kaupan ovet mene lukkoon! On se siesta vaan kiva juttu... Joten ei jäätelöä, ei kenkiä, suunta kohti kotia... Totta kai pienillä mutkilla varustettuna, koska ei edelleenkään harmaintakaan hajua kuinka Sabadellissa suunnistetaan...

Päivä olisi kyllä mennyt totaalisesti pilalle, ellei matkan varrelta olisi sattunut löytymään iloinen yllätys: Lidl!! Vähän kuin olisi kotiin päässyt :DD Joten lohdutukseksi (ja muuten vaan syötäväksi, ettei tarvitse matkalle pökertyä) ostin sitten jos jonkinnäköistä suuhunpantavaa, mm. tämän

Ei ehkä Pandan lakritsia, mutta samalta ne maistuu ;)

 Joten päivä pelastettu...

Ja koulun jälkeen metiinkin koko porukka puistoon touhaamaan, ja onneksi Julian perhe oli siellä myös, joten Arnau ja Ferran sai kummatkin leikkikavereita, ja meikä sai juttukaverin ;)

Laia innostui myös vähän kuvaamaan...

Huomenna ohjelmassa onkin sitten matka Barcelonaan tapaamaan erästä suomalaista au pairia! On varmaan todella outoa puhua yhtäkkiä suomea, kun tähän asti kaikki on hoitunut englanniksi tai espanjaksi... Hyvä ettei sitä jo ajattelekin englanniksi...

Festa Nacional de Catalunya!

Hyvää Katalonian "itsenäisyys"päivää!! Eihän se siis varsinaisesti itsenäinen ole, mutta voihan sitä aina juhlia... Ja sitähän juhlitaan... Oikein urakalla! Ilmeisesti tänään tosiaan on ohjelmassa jos jonkinlaista protestia ja mielenosoitusta, mutta myös kaikenlaisia tapahtumia, konsertteja yms. in the Barcelona City... Harmi vaan että joidenki täytyy tehdä töitä.

Tosiaan, viimestä hiljaista vapaapäivää viedään! Perhe tulee todennäköisesti tässä tunnin sisällä takaisin kotiin, ja hulina alkaa taas. Vanhemmat lapset taitaa tosin mennä isänsä kanssa Barcelonaan, ja tämä tyttö jää sitten Olgan kanssa kotiin auttelemaan tuon perheen pienimmän kanssa... Toivotaan että viikonloppureissu olisi piristänyt vähän Ferraniakin... Nyt kun ei jaksaisi heti aloittaa kuuntelemaan sitä itkua ja huutoa...

Ja huomenna alkaa sitten se koulu... Helpotus. Kunhan vain kerittäisiin joka aamu ajoissa kouluun, niin kaikki hyvin... Sitten koulusta päätyään lapsilla ei (toivon mukaan) ole niin valtavasti sitä energiaa touhata ja riehua. Tai niinhän sitä luulisi.

Tourist tour!

Elikkä tänään siis ohjelmassa pienoinen turistikierros Barelonassa. Ja tosiaan vaan pieni, koska Barelonaa ei noin vain nähdäkkään yhdessä päivässä.

Ensimmäisenä kohteena, Placa Catalunya... Tai ei se oikeastaan varsinainen kohde ollut, kunhan vietettiin siinä jonkinaikaa Desireetä odotellen... Ja pari kuvaahan siinä tuli sitten napattua...

Tässä on siis tosiaan Julia aus Deuchland... Ja joku ukkeli siinä vieressä...

Sekä myöskin mukava löytö matkan varrelta...

Ilmeisesti myös Barcelonasta löytyy jonkin sortin Riemukaari! Joten nyt kun se on nähty ei kai tarvitse mennä Pariisiin sitä töllistelemään...

Sekä myöskin joku puisto, jonka nimeä en juurikaan nyt muista...

Jotain random ukkeleita poseeraamassa siellä :DD ystävällistä...

Kuka väitti että mammutit on kuollut sukupuuttoon??

Tässä siis kotikylän saksalaiset au pairit Julia ja Desire!!

Ja sitten asiaan... Eli tosiaan Sagrada Familia, tosin vaan ulkopuolelta, koska sisälle olisi pitänyt maksaa. Viikolla ei rahastusta ole, joten nämä au pairit taitaapi olla vähän pihejä ja palata asiaan joku arki päivä...

Ei se koko, vaan se turistien määrä....

Sekä loppukevennys kaikkien herkkujen sekaan (karkithan on täällä todellakin halpoja... Hiiteen Suomen makeisverot...). Melkein kilo hedelmiä ja kokonaiset 2,03€... Ja nyt on siis kyse Barcelonasta, missä kaikki on kalliimpaa kuin muualla Espanjassa...

Mutta parasta oli, että jopa kuvaushullu Julia, jolla on kamera mukana ihan kaikkialla, oli sitä mieltä että pitää olla ihan oikea turisti että ottaa kuvia ruuastaan... Eli nyt se paljastui, todellinen turisti ilmoittautuu! Viva el turismo!!

Vamonos a la playa!

On se vaan ihana olla täällä kotikylässä. Barelona on ihana kaupunki, mutta se ainainen turistivilinä käy kyllä pidemmän päälle hermoille. Ja se että koko ajan saat olla rystyset valkoisina pitämässä kiinni laukusta, ettei näppärät pikku näpit käy pihistämässä lompakkoa tai kännykkää. Ihana olla kotona.

Tänään siis päästiinkin tutustumaan uusiin ihmisiin, muihin paikallisiin au paireihin, rannalla loikoilun merkeissä.  Meitä oli aika pieni kuuden hengen porukka, missä oli tosi helppo jutella vähän kaikkien kanssa ja tutustua vähän kaikkiin. Ja täytyy kyllä sanoa, että on meitä vähän joka lähtöön... Toisten kanssa on helpompi tulla toimeen kuin toisten. Huomasinpa myös että meillä on todella paljon yhteistä Julian kanssa. Julia on siis toinen saksalainen au pair tästä samasta kylästä. On ihan uskomatonta kuinka samankaltaisia me ollaankaan. Joten on helppo kuvitella että meistä voisi tulla oikeasti ystäviä täällä! Hassua että on kulunut vasta viikko ja sitä on jo tutustunut vaikka kuinka moniin uusiin ihmisiin. Ja ennen lähtöä sitä mietti tyyliin "saankohan mä nyt sieltä yhtään kavereita". No, nyt niitä kavereita on! Eikä se tosiaan ollut mitenkään vaikeaa.

Tässä muutama aika random päivän otos matkan varrelta:

Julian perheellä on tälläinen suloinen karvinen kotona. Sitä silitellessä tulee vaan niin
ikävä omia karvakorvia kotisuomessa.....

Happy Pills! Todella omituinen kauppa Barelonassa. Oikeasti kyse on siis karkkikaupasta :D

Jos et omista puutarhaa, voit aina istuttaa sellaisen parvekkeellesi(?)

Todella hassua on, että kaikki tuntuvat jollain tavalla häpeävän kotimaastaan tulevia matkalaisia. Julia kertoi, että on vaikea tulla toimeen muiden saksalaisten kanssa, ainakin ulkomailla ollessa, koska saksalaiset ovat kuulemma todella dominoivia. Ranskalainen au pair-tyttö taas kertoi että häpeää muita ranskalaisia, koska niillä on tapana puhua todella törkeästi muista. Esimerkkinä tyttö kertoi mitä pari ranskalaista oli juuri sanonut ohikävellessään, ja olihan se aika tökeröä... Ja mitä taas tulee suomalaisiin turisteihin, itse saa ainakin hävetä silmät päästään, kun suomalaiset on änkyrä kännissä jo heti lentokoneesta lähtiessä, takaisin suomeen mennäänkin sitten ryömien. Pientä yleistystä & stereotypiaa ehkä, mutta silti.... 

Huominenkin taitaakin sitten mennä Barelonassa, tällä kertaa nähtävyyksien parissa, todennäköisesti Julian ja Desiren kanssa. Että se siitä levosta ja rauhasta...

Pitkä ja hiljainen viikonloppu

3½ päivän rauha edessä päin, kun perhe lähtee vuorille mökkeilemään sukulaisine kaikkineen. Arnau ja Laia lähtikin jo aamulla, joten tämä päivä on ollut aivan hämmästyttävän rauhallinen ja hiljainen. Vielä tunti tai pari pikkuvekaran perässä juoksemista, sillä aikaa kun Olga pakkaa viimeisetkin tavarat, sitten alkaakin ihana, pitkä viikonloppu!

Ilmeisesti perhe tulee takaisin tiistaiaamuna ja keskiviikkona alkaakin sitte lasten koulu. En oikein tiedä pitäisikö olla helpottunut vai kauhuissaan. Koulu nimittäin tarkoittaa sekä vapaita päiviä että lasten kouluun viemistä... Aamut on ainakin tähän asti ollut sellaistakin rumbaa, että alta pois. Milloin Arnauta ei huvita syödä tai lapset tappelee tai joku ei suostu laittamaan vaatteita päälle..... Mutta kyllä se siitä. Ehkä sitä tästäkin selvitään. Itse asiassa tämän viikon aikana olen päätynyt siihen tulokseen että mitä vähemmän miettii tulevaisuutta, sitä paremmin pää pysyy kasassa. Joten ei muuta kuin päivä kerrallaan vaan ja sillä hyvä. Tosin, se on helpommin sanottu kuin tehty...

Kunhan loputkin perheestä pääsee lähtemään, voisi olla hyvä idea lähteä pienelle kävelyretkelle kohti paikallista kyläkauppaa Alcampoa. Onhan se pieni.....

Siis kuka ottaa kuvia kaupan käytävistä?

Viikonloppuna pääseekin sitten näkemään myös muita au paireja, kohteena tietysti Barcelona. Sitä odotellessa...

En la Rambla!!

Ja taas myöhään valveilla.

Tänään päästiinkin sitten tutustumaan Barcelonaan, oikein itse kaupunkiin siis. Ja olihan se hienoa, varsinkin yli 30 asteen kuumuudessa. Vesikin maksoi 1,50/330ml... Rahastusta? Ei tokikaan... No ei vaan, oli se ihan cool, tosin hieman turistien kansoittama paikka tuo La Rambla. Turistejahan nimittäin riitti vähän joka lähtöön. Espanjaa ei kuulunut paljon ollenkaan, saati sitten katalaania. Sen sijaan La Ramblalla kuulee paljon saksaa, englantia, saksaa, mandariini kiinaa sekä myöskin saksaa... Mikä noita saksalaisia tänne oikein vetää?

No, joka tapauksessa yritin sitten kovasti olla näyttämättä turistilta (=ryöstökohteelta), mikä ei ehkä ole kauhean helppoa vaaleilla hiuksilla ja kalkkilaivan kapteenin naamalla, mutta pitihän sitä vielä kaiken muun lisäksi ottaa kamera esiin ja napata pari kuvaa...

Jos ET halua joutua ryöstetyksi, ei kannata olla turistimainen, helppo kohde... Kävellä kamera toisessa ja kartta toisessa kädessä...

Anteeksi salakuvaus.....

Sen sijaan kannattaa istahtaa alas ja suunnata kamera omaa pärstää kohti... Todella epäturistimaista, eikö?

Joten, itse asiassa syy mennä keskellä viikkoa Barcelonaan (tarvitseeko siihen syytä?), oli koulu. Eli kova olisi yritys päästä lukemaan espanjaa halpaan ja hyvään kouluun, ainut vaan että todennäköisyys päästä sinne on noin 1:10... Mutta aina voi yrittää...

Väsymys on parasta...

Onko normaalia olla väsynyt koko ajan? Ei varmaan... Johtuisikohan se ehkä paljosta univelasta, aikaerosta, sinne tänne juoksemisesta, tivoleista, kulkueista, lasten kanssa leikkimisestä, paljosta ruoasta, myöhäisistä illoista, aikaisista aamuista, vieraista kielistä, lämipimästä ilmasta, monista uusista asioista... Tai jotain sinne päin. En malta odottaa tavallista arkea... Kun lapset on koulussa ja päivät on oikeasti vapaita. Nyt sentään Fiesta Mayor on ohi, vaikka olihan se hauska kokemus, mutta samalla aika väsyttävä kun kaiken aikaa tapahtui jotain ja oltiin menossa jonnekin.

Eilen, noin kello kymmeneltä, oli juhlan päätös: ilotulitteita. Ne oli kyllä todella hienoja, kun ottaa huomioon että tämä kylä on todellakin pieni... Espanjan mittakaavassa.

Tämä näyttää Laian mielestä aivan kasvoilta... :D

Joten, tänään on luvassa vielä vähän leikkejä puistossa lasten kanssa ja Laian luisteluharjoitukset... Pääsisiköhän sitä kerrankin nukkumaan ajoissa?