Donitsilakko!

Pieni turistikierros sillon tällön ei tee pahaa, eikä myöskään koulusta lintsaaminen... Esittelyssä tänään:

Joten tosiaan, tehtiinpä tässä yks päivä Julian kanssa pieni retki Barcelonan puistoihin, jotka on kauniita niin kesällä ku syksylläki... Talvesta en sitte tiiä, mutta ei kai tänne kukaan täysjärkinen turisti nyt talvella tuliskaan!

Ensinnä siis tosiaan ohjelmassa oli Park Güell, joka on kait Gaudin suunnittelema, ainaki sieltä löytyy toi kuuluisa lisko, jonka koskettaminen tuo kuulemma hyvää onnea... Tiedäppä tuota, mutta voin sanoa että jopa tähän vuodenaikaan sitä sai jonottaa ja odottaa että pääsi ottamaan kuvan ton matelijan kanssa. Ja sillonki tietysti marssi joku koululauma siitä takaa ohi. Mutta voi vaan miettiä kuinka paljo ihmisiä siellä on sesonki aikaan... 

Seuraavaks oli sitte vuorossa labyrinttipuisto tai joku vastaava, sinne saiki jo matkata vähän pidemmän aikaa metrolla, ja siellä me sitte päädyttiin ottamaan pari kuvaa. Harmi vaan että joko mun kamera oli todella huonolla tuulella tai sitte kummallaki meillä oli jotain vikaa naamassa, mutta kuvat ne ei vaan tahtonu onnistua... Loppujen lopuks me päädyttiin siihen lopputulokseen että se oli kaikkien niiden muffinssien ja donitsien syytä! Kannattaa oikeesti varoa jos tänne tulee, koska täällä kaikki tälläset herkut on ihan liian hyviä ja ihan liian kohtuuhintasia... Ja ku siihen vielä lisätään kaikki ne lasten aiheuttamat harmaantuvat hiukset, ni pakkohan sitä on saada jotain epäterveellistä syödä aina sillon tällön (lue: joka toinen päivä). Mutta sen retken järkeen me tehtiin jyrkkä päätös ja päätettiin alottaa meidän appelsiinikuuri. Joten me sitte mentiin markettiin ja ostettiin kolme kiloa appelsiineja per naama... Joten aina ku tekee mieli syödä jotain epäterveellistä, syö appelsiini!

Oli muuten ehkä vähän noloa että me jotenki kummasti onnistuttiin sitte loppujenlopuks eksymään sinne labyrinttiin. Siis tohon minipieneen ehkä 10 vuotiaille tarkotettuun puskarykelmään... Mutta niin sitä vaan tultiin umpikujiin kerta toisensa jälkeen... Lopulta me sitte luovutettiin ja kierrettiin labyrintin toiselle puolelle ulkopuolelta. Käy se kai näinki...

Villasukkapakko

Huh, mitenkäs tässä taas kävi näin, että yli viikko on vierähtäny eikä kirjotusta vaan kuulu....?

Nyt on Espanjassaki kyllä oikeesti syksy, niin että ei muuta ku villasukkia kaivamaan vaan, täällä on nimittäin sisällä aivan mielettömän kylmä... Ulkona pärjää kyllä takin kanssa, mutta oottappas ku tuut sisälle ja otat takin pois... Tätä siis vielä sellaset kolmisen kuukautta, että yritetään nyt pärjätä. Ja kaikki luulee että eihän suomalaiset palele, koska suomessa on vielä kylmempi, mutta on meillä sentään sisällä yli 20 astetta normaalisti... Joten miten olis, lähettäiskö joku mulle villapaidan??

Ikävä näitä lämpimiä kelejä...

Anyway, tällä viikolla on tullu taas tehtyä uusia tuttavuuksia! Se täällä onki just niin parasta, että koko aika tapaa uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa!! En kyllä todellakaan tiiä mitä mä täällä tekisin ilman kaikkia mun kavereita... Toisaalta taas sitte jälleen yks kaveri on lähössä pois tän kuun lopulla... johon on enää alle kaks viikkoa!!! Joten pitäiskö sitä olla ilonen vai surullinen? Tai jos sitä vaan olis ja eläis hetkessä, siihen on vielä kaks viikkoa, ei sitä nyt vielä tarvi murehtia...

...Ja ainahan voi shoppailla, koska rahan menoa ei voi estää... Me löydettiin eilen Barcelonasta aivan loistava katu, jonka varrella kaikki kaupat oli Outlet-myymälöitä. Joten tais sieltä sitte yhet kengät, farkut, paita ja mekko tarttua mukaan. Ja olisko maksanu jopa kokonaiset 25 euroa... Suosittelen! Ainaki tällä au pair budjetilla tollaset kaupat on niin pakollisia.

Mutta joo, olipas taas tässäki kirjotuksessa tosi paljon järkeä, niinku aina... Pistetään väsymyksen piikkiin... Ja huomenna on taas maanantai! Mikä vaan lisää väsymystä entisestään. Ja lisäks mulla on nälkä! Oiskohan se kohta päivällisaika? Espanjalaiset ja niiden hämärät ruoka-ajat....

Living for weekends..?

Toiset viikot menee todella vauhdikkaasti, toiset taas matelee... Tää viikko on kyllä kuulunut jälkimmäiseen porukkaan. Mutta huomenna olis äntligen fredag!!! On sitä jo odotettukkin... Tänä aamuna siinä juuri ennen heräämistä olin niin varma että tänään on vapaapäivä. Voi sitä pettymyksen määrää ku herätyskello soi...

Sumuinen sateinen BCN... Ei se täälläkään aina aurinko paista...

Nykyään aamut menee jo paremmin, ainaki Arnaun osalta. Taivaan kiitos. Loppujen lopuksi me päädyttiin tekemään niin, että vanhemmat herättää kummatki lapset ja niin Arnau pääsee sitte sanomaan "adeut" ennenku ne lähtee töihin. Joten nykyisin elämä onki jo huomattavasti helpompaa. Tosin nyt onki sitte joka aamu sota Laian kanssa. Voi vaan kuvitella kuinka hiivatin vaikeeta voi olla laittaa vaatteet päälle ja tulla syömään aamupalaa..... Todella vaikeaa. Tai ehkä Laialla on vaan alkanut jonkinlainen "pikkuteiniprinsessa"-vaihe = "tee kaikki päin vastoin kuin käsketään". Joten todennäköistä on että tässä joskus lähitulevaisuudessa  tämä pikku rinsessa saa mennä yöpaidassa kouluun, tai ehkä meikäläinen vaan dumppaa sen jonnekki tonne matkanvarrelle... Ei kai niitä vanhempia haittais...

Sekä myöskin jotain todella randomia...

Ja sarjassamme outoja kohtaamisia. Tänään puistossa eräs nainen, varmasti jo yli 40 vuotias, alkoi noin vaan jutella espanjaksi, kertoi olevansa Boliviasta kotoisin, tekevänsä lastenvahdin hommia ja antoi sitten puhelinnumeronsa ja kutsui joku päivä kotiinsa syömään... Kuinka randomia?? Mutta olihan se mukava nainen, ja mukavaa oli myös huomata kuinka helppoa oikeastaan onkaan jutella espanjaksi. Tekipähän ainakin tunnin puistonpenkillä värjöttelystä vähän mukavampaa. 

Anyway, huomisesta kun vielä selvitään, sitte on vihdoinki viikonloppu! Saa nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa..... Ainakin melkein... Ja BTW tasan 7 viikkoa ja meikäläinen on suomessa ;)

Live here and now... In Spain!!!

Ah, oliskohan sitä kerranki aikaa ja jaksamista päivitellä tätä laiminlyötyä blogireppanaa! Blogiarkisto: Lokakuu (4)?! Säälittävää.... Kyllä mä tästä vielä aktivoidun! Ehkä... Nyt koulun kanssa on vaan välillä tosi vaikeeta löytää kunnolla aikaa kirjotella, vaikka asiaa oliski vaikka millä mitalla. Lisäks toi kamera tuntuu kummasti yhä useemmin ja useemmin unohtuvan kotiin....

Jostain syystä tässä kahden kuukauden jälkeen on alkanu tulla yhä vaan enemmän ikävä Suomeen. Tosi hassu juttu koska ensimmäisinä viikkoina ei ollut oikeastaan yhtään ikävä... Mutta onneksi tätä ikävää nyt vähän helpottaa nuo lentoliput uudenvuoden aikaan! Eli tasan 53 päivää vielä!!! Ja sitten puolitoista viikkoa hyytävän kylmässä Suomessa...

Fiilistelykuvia syksyisestä Espanjasta <3

Tästä se lähtee... Nimittäin kavereiden lähteminen yksi toisensa jälkeen... Sellanen tää au pair vuosi vähän taitaa olla. Melkeinpä kaikkihan me täällä ollaan vaan väliaikaisesti. Huomenna lähtee siis Desire takaisin Saksaan... Kaikilla ei tosiaan ole yhtä hyvä tuuri perheen suhteen kuin meikäläisellä. Au pairhan ei tosiaan ole mikään kotiorja! Joka tapauksessa tänään pidettiin sitten jonkinlaisia pienimuotoisia läksiäisiä tai jotain ja ilmassa oli oikeasti sellaista lähdöntunnelmaa, siinä sitten yhtäkkiä iski sellainen ajatus että mä en halua lähteä! Vaikka välillä onkin vähän koti-ikävä, niin on täällä silti ihanaa... Joten tällä kertaa mä voin kumminkin olla iloinen että meikäläinen on se joka jää! Jouluna nimittäin lähteekin sitten Julia... Sen jälkeen voi täällä kotikylässäkin tulla vähän astetta yksinäisempää, vaikka kyllähän noita muita au paireja täällä riittää, mutta ei se vaan ole helppoa muodostaa tälläistä ystävyyttä noin vaan... Onneksi on kumminkin vielä kaverit koulusta.

Koulukavereista puheen ollen, tässä pari kuvaa eilisillalta. Ja meikäläinen tietysti taas ainoana selvinpäin, vaikkei sitä ehkä huomaa :D

Tarkoituksena oli oikestaan käydä vaan ihan pikaisesti moikkaamassa ja palata viimeisellä junalla takaisin, mutta kuinkas sitten kävikään.... Joku neropatti missasi junansa (vaikka tuli poka juostua kahtasataa koko Ramblan pituudelta...) ja ensimmäinen juna menee tosiaan kuuden aikaan aamulla... On muuten uskomatonta kuinka kova yritys niillä kaljanmyyjillä on myydä sitä kaljaa... vaikka sitten juoksisit niiden ohi, niin pakko niiden on silti kysyä... Mutta niin meikäläinen sitten päätyi taas yökyläilemään kaverin luona... Tässä sen huomaa kuinka ihania ihmisiä ne oikeasti on, antaa oman sänkynsä ja tarjoutuu itse nukkumaan sohvalla!

Joka tapauksessa tämä viikko oli aika hämärä kaikenmaailman sairastamisien kanssa ja torstaikin oli vapaapäivä, perjantai taas superpitkä työpäivä kun lapset oli koko päivän kotona... Joten kuinka ihanaa voi olla palata normaaliin arkeen huomenna?! Tässä vielä pari kuvaa ihanan ihanista käärmeksistä ynnä muista ötököistä luonnon tieteellisestä museosta, missä me oltiin sitten viettämässä perjantai päivää lasten kanssa... enjoy, ja toivotaan ettei seuraavaan postaukseen kulu liian pitkää aikaa....

Vähän astetta isompi fisu...