Adios ihana Barcelona!!

Hei ja hyvää ollutta ja mennyttä pääsiäistä täältä Suomesta! Nyt se on ohi, lopullisesti, ja fiilikset vaihtelee onnesta itkuun... Ei siis pääsiäinen vaan mun aikani Barcelonassa!

Nää viimeset viikot on ollu yhtä hulinaa, kaikkia kavereita on pitäny ainaki yrittää nähä, kaikissa paikoissa käydä vielä viimesen kerran, laukut pakata ja henkisestiki piti valmistautua. Hyvästien jättäminen Barcelonalle ja kaikille kavereille oli kyllä rankkaa... Sekä myös perheelle, vaikka ei voi kiistää etteikö olis myös vähän helpottunu olo ettei enää tarvi kattella niitä vintiöitä! Nyt täällä Suomessa nää seittämän kuukautta tuntuu niinku unelta vaan... Mutta onneks on kuvat ja kaverit muistuttamassa!!

Kaikista vastoinkäymisistäki huolimatta kyllä mä oon kumminki tän reilun puolen vuoden aikana saanu kokea ja oppia niin paljo, että en kyllä vaihtais pois hetkeäkään!! Puhumattakaan kaikista niistä kavereista, tutuista ja ystävistä joita siellä on tullu tavattua. Niin että sinä joka ehkä mietit lähtiskö sitä au pairiks vaiko eikö, kyllä kannattaa!

Voiko olla mahdollista ikävöidä koulua??

Nyt siis nokka kohti uusia seikkailuja, ja eihän sitä koskaan tiedä jos sitä vaikka päätyiski takasin Barcelonaan vielä joku kaunis päivä... Mutta nyt toisteseks se on kai sitte jäähyväisten paikka, joten ei muuta kuin adios, hasta la vista!!

P.S. ei hajuakaan miten nääki kuvat liittyi oikein asiaan, mutta ompahan nyt siinä koristuksena!

Talvi saapuu myös Barcelonaan...

Jos sitä vielä viimesen kerran näin talvisaikaan kirjottelis. Huomenna onki sitte jo maaliskuu! Kyllä se aika vaan menee nopeeta...

Ja säät vaan kylmenee... Siinä vaiheessa on jo todella kylmä ku Barcelonassaki sataa lunta. Tai ainaki Barcelonan ympäristössä. Tosin, se kyllä muistutti lähinnä loskaa ja suli puoleen päivään mennessä, mutta silti... Lunta!

tältä näytti siis klo 7 lauantaiaamuna...

Mutta oli miten kylmä hyvänsä, aina voi syödä jäätelöä... Varsinki Barcelonan parhaassa "gelateriassa", josta saa ihanaa italialaista jäätelöä, ihanaan hintaan toki... Ja sitä löytyy myös lakritsin makusena!

Lisäks tuli tässä käytyä kattomassa myös tuo plaza Espanya ja Montjuïc... Parempi olla turisti myöhään kuin ei milloinkaan!!

Pl. Espanya

Ja tulipas taas paljo kirjotettua, mutta olkoon... Eihän tässä enää ees ajatus kulje! Nyt mä jatkan sitte kauhulla ja ilolla maaliskuun 28. päivän odottamista. Tasan neljä viikkoa enää jäljellä, pitäisköhän sitä itkeä vai nauraa....?

Que no pare la fiesta!

Sitä tunnetta kun aika lentää ja matelee samaan aikaan...

Pitkän harkinnan ja muutaman varsin raskaan viikon jälkeen mä oon nyt päättäny lähteä jo maaliskuun lopussa takasin Suomeen. Tähän vaikuttaa lievä pieni koti-ikävä, rahapula, kavereiden mysteerinen pois lähteminen ja ehkä vähän myös nuo lapset... Ei se au pairin homma loppujen lopuks vaan oo aina niin kauheen hehkeetä, ei vaikka sattuis aivan ihana perhe kohdalle. Silti kyllä se tuntuu hirveen surulliselta kattoa joka päivä näitä ihania kauniita maisemia, rakkaita ihmisiä ja lämmintä säätä ja tietää että hetken päästä ei oo enää täällä. Mutta nyt täytyy ottaa näistä viimesistä viikoista kaikki irti, vielä ku pystyy!

Tässä on ollu taas taukoa kirjottamisessa, mutta eipä täällä  suoraan sanottuna oo pahemmin mitään tapahtunu koko tammikuun aikana, paitsi että lapset sairastelee jatkuvasti... Mutta nyt helmikuussa viettettiin sitte karnevaaleja, kuka tietää taas minkä takia, mutta ainahan nää espanjalaiset jostain löytää syyn juhlia. Joten mehän vedettiin sitte kuteet niskaan ja lähdettiin Sitgesiin!

Sitges siis sijaitsee jonki matkaa Barcelonan ulkopuolella, meren rannalla, noin puolen tunnin matka junalla (8 euroa lippu edes takas). Tää karnevaali Sitgesissä on ihan eri luokkaa ku mitä Barcelonassa ja olihan siellä sitte mielettömästi ihmisiä. Mutta ihana vanha pieni kaupunki, jonne vois mennä käymään kyllä ihan muutenki vaan!

Ensin päivällä oli lasten kulkueen vuoro. Reppanat pienissä hameissa kylmässä ilmassa, mutta olihan ne sulosia!

Sitte illalla oliki aikuisten kulkueen vuoro, joka oliki sitte jo vähän isompi juttu, niin iso että sai kyllä tosissaan ettiä paikkaa mistä sen kulkueen pääsis näkemään... Loppujen lopuks me kyllä löydettiin aikas hyvät paikat ja nähtiin ainaki puolet kulkueesta, toinen puoli jäi näkemättä koska viimenen juna lähti 22.30. Ja päivähän oli siis sunnuntai, eli seuraavana päivänä töitä... Toisinaan on sitte niin kiva olla au pair ja kaiken muun hyvän lisäks asua vielä vähän kauempana Barcelonasta...

Ja muuten, hyvää ystävänpäivää ihmiset!!! Täällä sitä ei oikeestaan pahemmin tunnuta juhlivan, mitä nyt opettaja päätti pistää espanjan kokeen tälle päivälle...

Huomenna saaki sitte leikkiä taas sairaanhoitajaa... Ferranilla on vesirokko, mikä tarkottaa tietysti sitä että meikäläinen jää kotiin viettämään laatuaikaa sairaan lapsen kanssa... mutta ei se mitään koska sehän tarkottaa sitte sitä että ilta on vapaata, eli saa alottaa viikonlopun muutamaa tuntia aikasemmin. Mikään ei voi pilata perjantaifiilistä! Varsinki ku illalla luvassa leffaa, jäätelöä, tapaksia ynnä muuta mukavaa! Joten enköhän mä kestä vielä huomisen...

Joulu katalonialaiseen tapaan

Joulusta nyt on jo aikaa, mutta kai sitä voi vielä muistella?

Joten, kotosuomen sijaan tulikin vietettyä tällä kertaa joulu Espanjassa, ja onhan se erilaista. Ensinnäkään täällä Kataloniassa ei ilmeisesti normaalisti vietetä joulua 24. päivä. Muualla Espanjassa kai vietetään(?) Tällä perheellä näyttää kumminkin olevan juhlia vähän joka päivälle. Ja juhlathan tarkoittaa tietysti perhepäivällisiä tai -lounaita.

24. päivä koostui lähinnä siivoamisesta, kalusteiden uudelleen järjestelystä ja lasten kanssa leikkimisestä. Pakko myöntää ettei nyt mikään hilpein jouluaatto... Tosin illalla oli sitten perhepäivällinen Xavin vanhempien luona, se oli kyllä oikeasti kiva kokemus, varsinkin kun Xavin vanhemmat puhuu espanjaa, ei katalaania, eli koko pöytäseurue yritti siinä sitten parhaansa mukaan jutella espanjaksi. Hyvä meikäläiselle....

Joulupäivän kaunis sää, ilman lunta ja pakkasta...

Joulukuun aikana lihonut cagatio

25. päivä on se varsinainen juhla-/lahjapäivä! Ensin piti herätä aikaisin aamusta hakkaamaan tämä pölkkyparka, Cagatio nimeltään. Se on ilmeisesti oikein katalonialainen perinne, jotain piñata tyylistä. Ensin lapset ruokkii tätä pölkkyä koko joulukuun ajan ja joulupäivänä tio-parka saa kyytiä kun lapset sitä laulaen hakkaa kepillä ja se "kakkaa" lahjoja... Aika väkivaltainen perinne, eiköhän pitäydytä vaan joulupukissa... Kyllä se joulupukki toki Espanjaankin tulee, tällä kertaa se kävi vain Olgan vanhempien talossa ja toi lahjasäkin. Kaikille yksi lahja, jopa au pairille.

Lahjojen ihastelun jälkeen oli perhelounaan vuoro. Tällä kertaa kaikki kokoontui tänne paikanpäälle meille. Ruoan päätteksi meikäläinen ainakin oli jo korviian myöten täynnä turroneita, eräänlaisia makeisia joita espanjalaiset ilmeisesti rakastaa syödä jouluna ja muutenkin olo oli jotenkin ihan törkeän väsynyt, joten siirryimpäs sitten vähin äänin omiin oloihin.

No olipahan ainakin erilainen joulu, mutta pakko kyllä myöntää että kyllä se Suomen joulu vie voiton, vaikka ulkona olisikin lunta ja pakkasta niin sisällä sentään on lämmin, täällä ollaan edelleenkin 15 asteen tuntumassa sisällä. Niinpä, kyllä siinä ehkä vähän tuli koti-ikävä, mutta kerrankos sitä vietetään joulua Espanjassa, ja lisäksi 27. päivä koitti sitten se kauan odotettu matka Suomeen, voin sanoa että olin niin onnellinen! Mutta toisaalta oli se sitten kumminkin kiva myös palata loman jälkeen takaisin Espanjaan.