Piparintuoksuista Joulua!

Melkein Joulu ja meikäläinen se vaan dataa ja kuuntelee Kanye Westiä... Surullista :D

Mutta kyllä sitä joulutunnelmaa tänään vähän tuli... Pipareita leipomalla! Niistä tuli itse asiassa yllättävän onnistuneita. Ja ilmeisesti hyvin uppoo espanjalaisiinki, Arnau söi varmaan 10 piparia kerta heitolla ja Olga pyysi reseptin, niin että ne voi tehä niitä ens Joulunaki... Ja nyt koko talo tuoksuu aivan pipareilta, melkein kuin kotona!

Voi olla kyllä että huomenna tulee vielä koti-ikävä. Joulusauna, ruoka, perhe, lumi... Paljo asioita jotka täältä puuttuu... Mutta mä lohduttaudun sillä että enää vajaa neljä päivää ja mä oon Suomessa. Saa vaan nähdä millanen sääshokki siinä tulee... Täällä ku nyt on melkein 20 astetta lämmintä, Suomessa taas 20 astetta pakkasta... Sitä odotellessa!

Mutta huomenna sitte nähdään minkälaiset on espanjalaiset ja katalonialaiset jouluperinteet. Ainaki monta perhepäivällistä on luvassa... Tällä perheellä on päivällisiä kaikkina päivinä 24.-26.... Kahtena ensimmäisenä päivänä mä lupauduin mukaan, mutta se kolmas päivä on jo vähän liikaa...

Normipäivä

Aina ei voi vaan kirjotella pelkästä juhlinnasta, koska ei tää au pairin homma ihan sitäkään vaan oo... Kaikkea muuta! Joten tässä tulee siis pieni esittely meikäläisen peruspäivästä...

Aamuisin tärkein homma on saattaa Arnau ja Laia kouluun, sitä ennen tietysti syödään aamupala, harjataan hampaat ja laitetaan sängyt kuntoon. Alunperin mun piti myös herättää ja puettaa ne, mutta kuten sanottua eihän siitä mitään tullu... Aamut on oikeestaan loppujen lopuks todella helppoja, harvemmin nää nyt mitään kauheita kohtauksia saa, joskus ne käy ehkä vähän ylikierroksilla, mutta se on aika pientä...

Aina keskiviikkoaamusin tällä yhdellä kadulla on pieni torikauppa...
Harmi vaan että pitää yleensä juosta junalle, ei oo pahemin aikaa ostella mitään...

Ja kun lapset on koulussa alkaa meikäläisen vapaa-aika, eli ei muuta ku kouluun Barcelonaan vaan ittekki. 40 minuutin junamatka joka aamu... Kannattaa oikeesti harkita tarkkaan ennen ku valitsee perheen jostain tuppukylästä kaukana sivistyksestä! Loppujen lopuks sitä joutuu vaan maksamaan enemmän junalipuista yms. ja aikaa tuhlaantuu... Vaikka ainahan sitä voi tehdä läksyt junassa!

Koulun jälkeen on sitte enemmän tai vähemmän aikaa tehä kotihommia. Mun hommat on aika yksinkertaset, joka päivälle jotain. Maanantaisin lasten lakanoiden vaihto, tiistaisin ja torstaisin lasten vaatteiden silitys, keskiviikkosin pyyhkeiden pesu ja perjantaisin alakerran siivous. Ei siinä nyt liikaa hommaa oo, mutta kyllä se aika silti välillä on vähän tiukilla... Lisäks sitä pitäs vielä kokata ittellensä jotain syötävää, eihän niistä nyt varsinaisesti mitään gourmet herkkuja tuu, mutta voin kyllä rehellisesti sanoa että kyllä mä parempi kokki oon ku nämä vanhemmat!

Tyypillinen vaatevuori silitettävänä...

Lapset pääsee koulusta varttia vaille viisi, toisinaan mä haen niitä, toisinaan taas vanhemmat. Nyt talvella ne tykkää ennemmin tulla autolla, mikä tarkottaa enemmän vapaa-aikaa meikäläiselle! Sitte muutama tunti leikkimistä Arnaun tai Ferranin kanssa ja lapsien kylvetys. Taivaan kiitos nää lapset on sitä lajia joka tykkää kylvystä! Ei siis tarvi juosta ympäri taloa ja kiskoa lapsia korvasta kylpyyn... Illallinen mulle ja lapsille onki sitte about kaheksan aikaan, jonka jälkeen mä autan vähän tiskien kanssa, juttelen usein vähän Olgan kanssa, katton ehkä hetken tv:tä lasten kanssa ja painun omaan huoneeseen dataamaan kavereiden kanssa...

Joten tässä tiivistetysti mun normiarkipäivä, toki jokainen päivä on erilainen, toiset päivät tuntuu ikuisuudelta, toiset taas menee nopeesti. Maanantait on kaikkein inhottavimpia... Nyt sitä voiski oikeestaan jo alottaa maanantai agstin ja mennä nukkumaan. Mutta vielä viikko ja sitte on joulu! Mistä tuliki mieleen että täytyy varmaan esitellä tällänen kaveri joka tälläki hetkellä asustaa tuolla joulukuusen alla ja syö mielettömästi hedelmiä... Eli cagatio! Ehkä mä sitte seuraavalla kerralla kerron enemmän näistä paikallisista jouluperinteistä.

11 päivää jäljellä Suomeen... mä tarviin tän loman!!

Lunta odotellessa...

Mikä oiskaan kivempaa ku pysyä neljän seinän sisällä kiukkusen, sairastavan lapsen kanssa koko päivä... Shit happens. Mutta loppujen lopuks ei se sitte ollukkaan niin kamala päivä, Ferranki käyttäytyi melkein ihmisiksi! Ja nyt meikäläinen on aivan rättiväsyny... Mutta onneks huomenna on vapaapäivä koko Espanjassa, niin onneks myös au paireilla! Ei tosin hajuakaan mitä huomenna mahdetaan juhlia, epäilen että ei ainakaan Suomen itsenäisyyttä... Mutta nää espanjalaiset nyt keksis vetästä jonkinäköset fiestat vaikka mistä, joten ei sitä koskaan tiiä...

Nyt vois jo melkein sanoa että on talvi! Tosin tää kuva on otettu keskellä yötä, mutta näkeepähän silti että on täällä Espanjassaki pakkasta... Ainaki kokonaisen asteen verran! Lisäksi täällä voi myös harrastaa perus suomalaisia talvisia puuhia, kuten luistelua... Plaza Catalunyalla! Eipähän tuu liian ikävä Suomen!!

Luistelukenttä oli todellaki hieno valojen ja musiikin kanssa, mutta ne luistimet oli kyllä aika hirveet... Ei ehkä ollu mitään kaikkein sulavinta luistelua, tulipa sitä kaaduttuaki kerran ja siitä muistona sitte kauniit mustelmat polvissa! Mutta ehkä ens kerralla sitte paremmin...

Donitsilakko!

Pieni turistikierros sillon tällön ei tee pahaa, eikä myöskään koulusta lintsaaminen... Esittelyssä tänään:

Joten tosiaan, tehtiinpä tässä yks päivä Julian kanssa pieni retki Barcelonan puistoihin, jotka on kauniita niin kesällä ku syksylläki... Talvesta en sitte tiiä, mutta ei kai tänne kukaan täysjärkinen turisti nyt talvella tuliskaan!

Ensinnä siis tosiaan ohjelmassa oli Park Güell, joka on kait Gaudin suunnittelema, ainaki sieltä löytyy toi kuuluisa lisko, jonka koskettaminen tuo kuulemma hyvää onnea... Tiedäppä tuota, mutta voin sanoa että jopa tähän vuodenaikaan sitä sai jonottaa ja odottaa että pääsi ottamaan kuvan ton matelijan kanssa. Ja sillonki tietysti marssi joku koululauma siitä takaa ohi. Mutta voi vaan miettiä kuinka paljo ihmisiä siellä on sesonki aikaan... 

Seuraavaks oli sitte vuorossa labyrinttipuisto tai joku vastaava, sinne saiki jo matkata vähän pidemmän aikaa metrolla, ja siellä me sitte päädyttiin ottamaan pari kuvaa. Harmi vaan että joko mun kamera oli todella huonolla tuulella tai sitte kummallaki meillä oli jotain vikaa naamassa, mutta kuvat ne ei vaan tahtonu onnistua... Loppujen lopuks me päädyttiin siihen lopputulokseen että se oli kaikkien niiden muffinssien ja donitsien syytä! Kannattaa oikeesti varoa jos tänne tulee, koska täällä kaikki tälläset herkut on ihan liian hyviä ja ihan liian kohtuuhintasia... Ja ku siihen vielä lisätään kaikki ne lasten aiheuttamat harmaantuvat hiukset, ni pakkohan sitä on saada jotain epäterveellistä syödä aina sillon tällön (lue: joka toinen päivä). Mutta sen retken järkeen me tehtiin jyrkkä päätös ja päätettiin alottaa meidän appelsiinikuuri. Joten me sitte mentiin markettiin ja ostettiin kolme kiloa appelsiineja per naama... Joten aina ku tekee mieli syödä jotain epäterveellistä, syö appelsiini!

Oli muuten ehkä vähän noloa että me jotenki kummasti onnistuttiin sitte loppujenlopuks eksymään sinne labyrinttiin. Siis tohon minipieneen ehkä 10 vuotiaille tarkotettuun puskarykelmään... Mutta niin sitä vaan tultiin umpikujiin kerta toisensa jälkeen... Lopulta me sitte luovutettiin ja kierrettiin labyrintin toiselle puolelle ulkopuolelta. Käy se kai näinki...

Villasukkapakko

Huh, mitenkäs tässä taas kävi näin, että yli viikko on vierähtäny eikä kirjotusta vaan kuulu....?

Nyt on Espanjassaki kyllä oikeesti syksy, niin että ei muuta ku villasukkia kaivamaan vaan, täällä on nimittäin sisällä aivan mielettömän kylmä... Ulkona pärjää kyllä takin kanssa, mutta oottappas ku tuut sisälle ja otat takin pois... Tätä siis vielä sellaset kolmisen kuukautta, että yritetään nyt pärjätä. Ja kaikki luulee että eihän suomalaiset palele, koska suomessa on vielä kylmempi, mutta on meillä sentään sisällä yli 20 astetta normaalisti... Joten miten olis, lähettäiskö joku mulle villapaidan??

Ikävä näitä lämpimiä kelejä...

Anyway, tällä viikolla on tullu taas tehtyä uusia tuttavuuksia! Se täällä onki just niin parasta, että koko aika tapaa uusia ihmisiä eri puolilta maailmaa!! En kyllä todellakaan tiiä mitä mä täällä tekisin ilman kaikkia mun kavereita... Toisaalta taas sitte jälleen yks kaveri on lähössä pois tän kuun lopulla... johon on enää alle kaks viikkoa!!! Joten pitäiskö sitä olla ilonen vai surullinen? Tai jos sitä vaan olis ja eläis hetkessä, siihen on vielä kaks viikkoa, ei sitä nyt vielä tarvi murehtia...

...Ja ainahan voi shoppailla, koska rahan menoa ei voi estää... Me löydettiin eilen Barcelonasta aivan loistava katu, jonka varrella kaikki kaupat oli Outlet-myymälöitä. Joten tais sieltä sitte yhet kengät, farkut, paita ja mekko tarttua mukaan. Ja olisko maksanu jopa kokonaiset 25 euroa... Suosittelen! Ainaki tällä au pair budjetilla tollaset kaupat on niin pakollisia.

Mutta joo, olipas taas tässäki kirjotuksessa tosi paljon järkeä, niinku aina... Pistetään väsymyksen piikkiin... Ja huomenna on taas maanantai! Mikä vaan lisää väsymystä entisestään. Ja lisäks mulla on nälkä! Oiskohan se kohta päivällisaika? Espanjalaiset ja niiden hämärät ruoka-ajat....

Living for weekends..?

Toiset viikot menee todella vauhdikkaasti, toiset taas matelee... Tää viikko on kyllä kuulunut jälkimmäiseen porukkaan. Mutta huomenna olis äntligen fredag!!! On sitä jo odotettukkin... Tänä aamuna siinä juuri ennen heräämistä olin niin varma että tänään on vapaapäivä. Voi sitä pettymyksen määrää ku herätyskello soi...

Sumuinen sateinen BCN... Ei se täälläkään aina aurinko paista...

Nykyään aamut menee jo paremmin, ainaki Arnaun osalta. Taivaan kiitos. Loppujen lopuksi me päädyttiin tekemään niin, että vanhemmat herättää kummatki lapset ja niin Arnau pääsee sitte sanomaan "adeut" ennenku ne lähtee töihin. Joten nykyisin elämä onki jo huomattavasti helpompaa. Tosin nyt onki sitte joka aamu sota Laian kanssa. Voi vaan kuvitella kuinka hiivatin vaikeeta voi olla laittaa vaatteet päälle ja tulla syömään aamupalaa..... Todella vaikeaa. Tai ehkä Laialla on vaan alkanut jonkinlainen "pikkuteiniprinsessa"-vaihe = "tee kaikki päin vastoin kuin käsketään". Joten todennäköistä on että tässä joskus lähitulevaisuudessa  tämä pikku rinsessa saa mennä yöpaidassa kouluun, tai ehkä meikäläinen vaan dumppaa sen jonnekki tonne matkanvarrelle... Ei kai niitä vanhempia haittais...

Sekä myöskin jotain todella randomia...

Ja sarjassamme outoja kohtaamisia. Tänään puistossa eräs nainen, varmasti jo yli 40 vuotias, alkoi noin vaan jutella espanjaksi, kertoi olevansa Boliviasta kotoisin, tekevänsä lastenvahdin hommia ja antoi sitten puhelinnumeronsa ja kutsui joku päivä kotiinsa syömään... Kuinka randomia?? Mutta olihan se mukava nainen, ja mukavaa oli myös huomata kuinka helppoa oikeastaan onkaan jutella espanjaksi. Tekipähän ainakin tunnin puistonpenkillä värjöttelystä vähän mukavampaa. 

Anyway, huomisesta kun vielä selvitään, sitte on vihdoinki viikonloppu! Saa nukkua pitkään ja tehdä mitä huvittaa..... Ainakin melkein... Ja BTW tasan 7 viikkoa ja meikäläinen on suomessa ;)

Live here and now... In Spain!!!

Ah, oliskohan sitä kerranki aikaa ja jaksamista päivitellä tätä laiminlyötyä blogireppanaa! Blogiarkisto: Lokakuu (4)?! Säälittävää.... Kyllä mä tästä vielä aktivoidun! Ehkä... Nyt koulun kanssa on vaan välillä tosi vaikeeta löytää kunnolla aikaa kirjotella, vaikka asiaa oliski vaikka millä mitalla. Lisäks toi kamera tuntuu kummasti yhä useemmin ja useemmin unohtuvan kotiin....

Jostain syystä tässä kahden kuukauden jälkeen on alkanu tulla yhä vaan enemmän ikävä Suomeen. Tosi hassu juttu koska ensimmäisinä viikkoina ei ollut oikeastaan yhtään ikävä... Mutta onneksi tätä ikävää nyt vähän helpottaa nuo lentoliput uudenvuoden aikaan! Eli tasan 53 päivää vielä!!! Ja sitten puolitoista viikkoa hyytävän kylmässä Suomessa...

Fiilistelykuvia syksyisestä Espanjasta <3

Tästä se lähtee... Nimittäin kavereiden lähteminen yksi toisensa jälkeen... Sellanen tää au pair vuosi vähän taitaa olla. Melkeinpä kaikkihan me täällä ollaan vaan väliaikaisesti. Huomenna lähtee siis Desire takaisin Saksaan... Kaikilla ei tosiaan ole yhtä hyvä tuuri perheen suhteen kuin meikäläisellä. Au pairhan ei tosiaan ole mikään kotiorja! Joka tapauksessa tänään pidettiin sitten jonkinlaisia pienimuotoisia läksiäisiä tai jotain ja ilmassa oli oikeasti sellaista lähdöntunnelmaa, siinä sitten yhtäkkiä iski sellainen ajatus että mä en halua lähteä! Vaikka välillä onkin vähän koti-ikävä, niin on täällä silti ihanaa... Joten tällä kertaa mä voin kumminkin olla iloinen että meikäläinen on se joka jää! Jouluna nimittäin lähteekin sitten Julia... Sen jälkeen voi täällä kotikylässäkin tulla vähän astetta yksinäisempää, vaikka kyllähän noita muita au paireja täällä riittää, mutta ei se vaan ole helppoa muodostaa tälläistä ystävyyttä noin vaan... Onneksi on kumminkin vielä kaverit koulusta.

Koulukavereista puheen ollen, tässä pari kuvaa eilisillalta. Ja meikäläinen tietysti taas ainoana selvinpäin, vaikkei sitä ehkä huomaa :D

Tarkoituksena oli oikestaan käydä vaan ihan pikaisesti moikkaamassa ja palata viimeisellä junalla takaisin, mutta kuinkas sitten kävikään.... Joku neropatti missasi junansa (vaikka tuli poka juostua kahtasataa koko Ramblan pituudelta...) ja ensimmäinen juna menee tosiaan kuuden aikaan aamulla... On muuten uskomatonta kuinka kova yritys niillä kaljanmyyjillä on myydä sitä kaljaa... vaikka sitten juoksisit niiden ohi, niin pakko niiden on silti kysyä... Mutta niin meikäläinen sitten päätyi taas yökyläilemään kaverin luona... Tässä sen huomaa kuinka ihania ihmisiä ne oikeasti on, antaa oman sänkynsä ja tarjoutuu itse nukkumaan sohvalla!

Joka tapauksessa tämä viikko oli aika hämärä kaikenmaailman sairastamisien kanssa ja torstaikin oli vapaapäivä, perjantai taas superpitkä työpäivä kun lapset oli koko päivän kotona... Joten kuinka ihanaa voi olla palata normaaliin arkeen huomenna?! Tässä vielä pari kuvaa ihanan ihanista käärmeksistä ynnä muista ötököistä luonnon tieteellisestä museosta, missä me oltiin sitten viettämässä perjantai päivää lasten kanssa... enjoy, ja toivotaan ettei seuraavaan postaukseen kulu liian pitkää aikaa....

Vähän astetta isompi fisu...

Espanjaa aidoimmillaan

Tervehdykset ihanan sateisesta Espanjasta! Kerranki on aikaa vaikka muille jakaa, lapset meni kouluun paappansa kyydissä, ja meikäläinen jäi yksin kotiin nauttimaan hiljaisuudesta, sateesta ja aamukahvista. Tänään on juurikin sellainen päivä ettei ole kiire mihinkään, eikä tarvitse tehdä mitään... Paitsi siivota alakerta... Mutta sen voi tehdä myöhemminkin! Joten tämähän on varsin sopiva aika päivittää erästä kovin laiminlyötyä blogia...

Tosiaan viime viikonloppu sujui matkailun merkeissä Malagassa, aivan Espanjan etelärannikolla, ja todisteena siitä onkin nyt sitten noin sata kuvaa ja tosi kivan punainen naama... Pahuksen lentoyhtiöt kun ei anna ottaa aurinkorasvaakaan käsimatkatavaroihin...

Perjantai Barcelonan lentokentällä näytti tältä, ja ilmeisesti sadetta riitti aika pitkälti koko viikonlopun...

 Mutta Malagassa taas aurinko paistoi koko viikonlopun täydeltä terältä, keskilämpötila ehkä 28 astetta...

Malagaan mennessä oli aivan kuin olisi ulkomaille lähtenyt... Tai päässyt vihdoinkin oikeasti Espanjaan! Eron Katalonian ja muun Espanjan välillä huomaa kyllä selvästi, vähintäänkin nyt kielestä, mutta kyllä se tunnelma ylipäätään muutenkin on aivan erilainen. Itse päädyin siihen lopputulokseen, että jos sitä joskus tulisi muutettua Espanjaan, niin asuinpaikaksi valitsisin kyllä jonkun todella Espanjalaisen kaupungin, kuten Malaga, mutta mieluiten ilman turisteja... Olikin muuten ihanaa, että Malagassa oikeasti kuuli ESPANJAA, ei katalaania, ei englantia, ei mandariinikiinaa... Vähän saksaa kyllä, sillä tuo kaupunki on ilmeisesti saksalaisten suosima lomakohde, jopa syksyllä... Joka tapauksessa, ei tarvinnut olla koko aikaa kynsin hampain pitämässä kiinni käsilaukusta, ettei pitkäkyntiset käy näpistämässä kameraa tai lompakkoa, eikä myöskään eteenpäin päästäkseen tarvinnut käyttää väkivaltaa tai kyynärpäitä, koska ihmisiä oli vaan huomattavasti vähemmän... Barcelona on vielä tähänkin aikaan vuodesta aivan ääriään myöten täynnä turisteja ja toki tavallisiakin kansalaisia, niin että hyvä jos eteenpäin pääsee kulkemaan!

Ei Katalonian vaan ESPANJAN lippu!!

Malaga on muuten yllättävän kaunis kaupunki... ainakin meidän silmissä :D

Sekä myöskin ihkaensimmäinen paella ateria!!

Sekä myöskin live-musiikkia ruokailun aikana...

Malagassa liikennevalot näyttää kuinka monta sekuntia täytyy vielä odotella
ja kuinka monta sekuntia on aikaa juosta tien yli! Kätevää!!

Voihan niistä palmuista ottaa kuvia ilman aurinkoakin...

Parasta vieraissa kaupungeissa on että ei ne meitä siellä tunne... eihän?

Lauantaina suunnattiin bussilla Marbellaan, jonkin näköiseen rikkaiden kaupunkiin, ei se kyllä tosin kauheasti siltä näyttänyt... Mutta olihan se nätti, varsinkin vanhakaupunki, missä jokainen parveke ja ikkuna ja uloke oli tumpattu täyteen kaiken maailman kukkasia...

Vesi oli muuten niin jäätävää, että siellä ei ui pingviinitkään... saati sitten me...

sitä voisi kutsua myös ylikoristeluksi...

Jotenkin oli masentavaa tulla takaisin Barcelonaan, varsinkin kun tiesi että seuraavana aamuna pitää herätä viemään lapset kouluun... Elämä on... Mutta kyllä se siitä! Seuraavaa reissua odotellessa!!

Malaga here we come!

Nyt se odotettu päivä vihdoin sitten saapui... Tänään lähtee siis lento Malagaan, matkassa yllättäen minä, Julia ja Desire! Ja myöskin kamera on pakattu mukaan, joten toivottavasti tämä viikonloppu paikkaisi nyt vähän tätä viimepäivien kuvauslaiskottelua... Eipä sillä, ei sitä paljoa ole tullut tehtyäkään. Joka päivä kouluun, koulusta kotiin ja lapsia hakemaan... Normiarkirutiini.

Eilen tosin oli vähän erilainen ilta, eräänlainen tyttöjenilta Deeman, saudi-arabialaisen, supermukavan tytön luona! Itse en todellakaan ole mikään kynsi-ihminen. Kynnet ne vaan kasvaa, sitten ne pitää leikata ja taas ne kasvaa... Mutta nyt täytyy myöntää että Deeman käsittelyn jäljiltä nämäkin kätöset näyttää nyt todella coolilta! Toiset ne vaan osaa...

Mutta nyt täytyypi melkeinpä pistää kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä hipsimään lentokentälle päin... Jos sitä kerrankin olis ihan ajoissa! Seuraavaks sitte varmaan kuulumisia (ja toivon mukaan myös kuvia) Malagasta ;)

Kyyneleitä ja appelsiinimehua

Hola y buenos dias! Kerranki sitä on aikaa kirjotella. Koulu alkoi tällä viikolla ja nyt jo tuntuu että eihän sitä vapaa-aikaa oo oikeestaan ollekkaan... Mihin nää päivät oikein menee? Ja se ainokainen kouluvapaa perjantaiki meni sitte loppujen lopuks sairaan lapsen hyysäämiseen, että siinäpä se...

Tää viikonloppukin on jo ollut ja mennyt aivan liian nopeaa... Perjantai ilta meni Julian kanssa kyynelehtiessä, me nimittäin päätettiin pitää elokuvailta, kun Julian perhe on taas kerran loma asunnollaan viikonlopun... Miksei tämä perhe koskaan järjestä mitään matkoja matkoja mihinkään?? Joka tapauksessa, TV:stähän tuli sitten mikäs muukaan elokuva kuin Titanic! Espanjaksi... Kuvittele vaan Leonardo DiCaprio puhumaan espanjaa... Vähemmästäkin alkaa itkettää...

suloista...

Lauantaipäivä meni taas totaalisesti shoppaillessa... Löytyipähän sitä taas uusi mekko, uudet kengät sekä uusi ihana maailman söpöin huppari!! Kenkien shoppailu on muuten ihan supervaikeaa!!! Ja jotenkin outoa että loppujen lopuksi ne kengät löytyi sitten H&M:stä..... Todellakin cool...

<3

Lauantai-iltana ohjelmassa taas oli koulukaverien (ja vähän muidenkin kavereiden) kanssa hengailua. Eräs brasilialainen luokkakaveri nimittäin piti pienet kotibileet, joissa meikäläinen oli ainoana selvinpäin... Perus suomalaiseen tapaan, eiku.... Joka tapauksessa, eilinen ilta ja yö meni sitten appelsiini mehua juodessa (ihan oikeasti!) ja japanilaisten, brasilialaisten, saksalaisten ja yhden italialaisenkin kanssa espanjaksi jutellessa! Ihan mahtavaa!! Sääli vaan että Julia ei ollut messissä, joten eihän siitä eilisillasta sitten varsinaisesti paljon todistusaineistoa (=kuvamateriaalia) jäänyt...

Japanilaiset on muuten ihan parhaita!! Koska siinähän kävi sitten niin, että viimeinen juna kotiin lähti 2 aikaan yöllä, ja ensimmäinen vasta 6 aikaan aamulla, ja joku tumpelo meni ja missasi junansa... Joten siinä sitä sitten oltiin, kolmen aikaan yöllä Barcelonassa, junan lähtöön aikaa kolme tuntia, ja muut kaikki kotiin lähdössä... Ja tämä eräs ihana japanilainen tyttö, Saori nimeltään, tarjosi yöpaikkaa omalla kämpillään! Ja me oltiin kunnolla tunnettu oikeasti vasta muutama tunti!! Joten yö pelastettu, ei tarvinnut nukkua puiston penkillä! Enkeleitä on siis oikeasti olemassa...

Ensi viikko menee todennäköisesti taas kiireisissä merkeissä koulun (<3) ja lasten parissa. Ja viikonloppuna odottaa reissu Malagaan Julian ja Desiren kanssa!!!! Sieltä tuleekin sitten todennäköisesti aivan superpaljon kuvamateriaalia, jos vaan Julia ja kamera on samassa paikassa... Joten tällä viikolla todellakin on jotain odotettavissa!! Joskus elämä on vaan ihan superihanaa <3

Back to the school...

Aurinkoisin ja lämpimin lokakuun ensimmäinen päivä ikinä <3 Toisinaan on kyllä niin kiva olla täällä ja kuunnella sääpäivitystä suomesta (=kylmää&sateista). Toisaalta taas joskus sitä huomaa ikävöivänsä Suomen harmaita, ankeita sadepäiviä, kun saa hyvällä omallatunnolla vaan angstata kotona. Mutta en valita.

Voiko tätä tulla ikävä?

Tänään oli myöskin ensimmäinen koulupäivä, ja uskokaapa tai älkää, siellä oli oikeastaan aika hauskaa. On yllättävän paljon helpompaa puhua espanjaa muiden oman tasoisten puhujien kanssa kuin sellaisten jotka on puhunut sitä pienestä pitäen. Ja saatiinhan sitä pari uutta tuttavuuttakin! Yllättäen samalta luokalta löytyi eräs saksalainen au pair, Stefani (kyllä niitä saksalaisia löytyy...). Lisäksi luokalla on pari brasilialaista, ranskalainen tyttö ja viisi kymmenestä oppilaasta oli japanilaisia! Että kyllä niitä japsejakin näköjään tänne jostain virtaa... Mutta luokkahenki oli ihanan rento, samoin opettaja! Suurin osa tunnista kului jutteluun (tietysti espanjaksi), ja kai sitä saatiin jonkinnäköisiä läksyjäkin... Ja kaitpa niitä pitäis tehdäkin... Niin varmaan!

Se on Prisma! Meidän espanjankirja...

Niin nämä viikot taitaa sitten mennä tästälähin ees taas Barcelonaan reissatessa... Ja lapsia hoitaessa. Yllättäen tuntuu että ei sitä vapaa-aikaa loppujen lopuksi olekaan niin paljon...