Live here and now... In Spain!!!

Ah, oliskohan sitä kerranki aikaa ja jaksamista päivitellä tätä laiminlyötyä blogireppanaa! Blogiarkisto: Lokakuu (4)?! Säälittävää.... Kyllä mä tästä vielä aktivoidun! Ehkä... Nyt koulun kanssa on vaan välillä tosi vaikeeta löytää kunnolla aikaa kirjotella, vaikka asiaa oliski vaikka millä mitalla. Lisäks toi kamera tuntuu kummasti yhä useemmin ja useemmin unohtuvan kotiin....

Jostain syystä tässä kahden kuukauden jälkeen on alkanu tulla yhä vaan enemmän ikävä Suomeen. Tosi hassu juttu koska ensimmäisinä viikkoina ei ollut oikeastaan yhtään ikävä... Mutta onneksi tätä ikävää nyt vähän helpottaa nuo lentoliput uudenvuoden aikaan! Eli tasan 53 päivää vielä!!! Ja sitten puolitoista viikkoa hyytävän kylmässä Suomessa...

Fiilistelykuvia syksyisestä Espanjasta <3

Tästä se lähtee... Nimittäin kavereiden lähteminen yksi toisensa jälkeen... Sellanen tää au pair vuosi vähän taitaa olla. Melkeinpä kaikkihan me täällä ollaan vaan väliaikaisesti. Huomenna lähtee siis Desire takaisin Saksaan... Kaikilla ei tosiaan ole yhtä hyvä tuuri perheen suhteen kuin meikäläisellä. Au pairhan ei tosiaan ole mikään kotiorja! Joka tapauksessa tänään pidettiin sitten jonkinlaisia pienimuotoisia läksiäisiä tai jotain ja ilmassa oli oikeasti sellaista lähdöntunnelmaa, siinä sitten yhtäkkiä iski sellainen ajatus että mä en halua lähteä! Vaikka välillä onkin vähän koti-ikävä, niin on täällä silti ihanaa... Joten tällä kertaa mä voin kumminkin olla iloinen että meikäläinen on se joka jää! Jouluna nimittäin lähteekin sitten Julia... Sen jälkeen voi täällä kotikylässäkin tulla vähän astetta yksinäisempää, vaikka kyllähän noita muita au paireja täällä riittää, mutta ei se vaan ole helppoa muodostaa tälläistä ystävyyttä noin vaan... Onneksi on kumminkin vielä kaverit koulusta.

Koulukavereista puheen ollen, tässä pari kuvaa eilisillalta. Ja meikäläinen tietysti taas ainoana selvinpäin, vaikkei sitä ehkä huomaa :D

Tarkoituksena oli oikestaan käydä vaan ihan pikaisesti moikkaamassa ja palata viimeisellä junalla takaisin, mutta kuinkas sitten kävikään.... Joku neropatti missasi junansa (vaikka tuli poka juostua kahtasataa koko Ramblan pituudelta...) ja ensimmäinen juna menee tosiaan kuuden aikaan aamulla... On muuten uskomatonta kuinka kova yritys niillä kaljanmyyjillä on myydä sitä kaljaa... vaikka sitten juoksisit niiden ohi, niin pakko niiden on silti kysyä... Mutta niin meikäläinen sitten päätyi taas yökyläilemään kaverin luona... Tässä sen huomaa kuinka ihania ihmisiä ne oikeasti on, antaa oman sänkynsä ja tarjoutuu itse nukkumaan sohvalla!

Joka tapauksessa tämä viikko oli aika hämärä kaikenmaailman sairastamisien kanssa ja torstaikin oli vapaapäivä, perjantai taas superpitkä työpäivä kun lapset oli koko päivän kotona... Joten kuinka ihanaa voi olla palata normaaliin arkeen huomenna?! Tässä vielä pari kuvaa ihanan ihanista käärmeksistä ynnä muista ötököistä luonnon tieteellisestä museosta, missä me oltiin sitten viettämässä perjantai päivää lasten kanssa... enjoy, ja toivotaan ettei seuraavaan postaukseen kulu liian pitkää aikaa....

Vähän astetta isompi fisu...