Kulttuurishokki

Tiedätkö miltä kuulostaa latvian kieli? Entäs, tiedätkö miltä kuulostaa kun latvialainen puhuu englantia? Ei hyvä. No joka tapauksessa, elossa ollaan, oikeaan koneeseen löydettiin ja perillekin saavuttiin. Mutta voi taivas että voi väsyttää.....

Viime yönä tuli siis tosiaan nukuttua se noin 3,5 tuntia, koneessa ehkä tunti... Ja se kun yrittää pienessä väsymyksessä seurata perässä kun ihmiset puhuu toistensa suuhun sekaisin englantia, espanjaa ja katalaania... Se vasta saa pään särkemään!

No ei vaan, tämä perhe on ottanut au pairinsa vastaan aivan hirmu hyvin... Ja energisesti! Varsinkin perheen viisi-vuotias poika Arnau on aivan suunapäänä menossa ja tulossa ja leikkimässä ja pelaamassa.... Eikä reppana osaa oikein englantia, ainakaan puhua... Mutta on se suloinen! Niinkuin on koko muukin perhe!

On ihana kuulla joka puolelta espanjaa!!! Ja tajuta että itseasiassa sitähän oikeasti ymmärtääkin jotain. Englannin puhuminen se nyt ei vaan tahdo luonnistua.... Tämä suomiaksentti pitäisi jotenkin saada nyt jo karsittua pois... Ja kun sekaan tungetaan vielä vähän suomen ja espanjan sanoja niin vähemmästäkin menee sekaisin.  Moneen kertaan on tullu taas vahingossa vastattua vaan suomeksi jotain... Siis sellaisia pieniä tokaisuja jotka tulee vaan aivan automaattisesti. Ja joota on tullut sanottua kanssa vähän useampaan kertaan. Mutta kyllä se tästä... ehkä... kohta...

Tällä hetkellä tässä kyläpahasessa on meneillä "fiesta mayor", kerran vuodessa pidettävä kyläjuhla. Se sattuikin sopivasti juuri tähän juhlistamaan tätä ensimmäistä viikonloppua Espanjassa. Tänään mentiin siis Arnaun ja Ferranin (1½ vuotta) kanssa katsomaan eräänlaista kulkuetta, johon kuului mm. kolmen metrin korkuinen pöllö, muutama naamareihin pukeutunut lapsi ja salon ympärillä kansantansseja tanssivia espanjalaisia... Sekä tietysti mukana kulkeva liveorkesteri rumpuineen ja pillipiipareineen. Ja oli muuten ihan mielettömän siistiä. Niin espanjalaista että voin sanoa että hymy ulottui korvasta korvaan.

Nyt väsymys on niin ylivoimainen, että pakko kai sitä on mennä nukkumaan, vielä kun huomisesta on tulossa kai kahta kiireisempi... Jos vaan tältä espanjalaisen tanssimusiikin jytkeeltä saa nukuttua, tanssit kun on tuossa muutaman korttelin päässä....

PS. Tämä huone ihan oikeasti lainehtii ilmapalloista. Voiko toivoa parempaa vastaanottoa?

Mitä unohtui...?

Lähtövalmiina, ainakin melkein... Kumma juttu miten kaikki tuntuu jäävän aina viimeiselle päivälle... Kuten esimerkiksi pakkaaminen.

demonstraatio, laukku eilen - laukku nyt....

Eli loistavasti menee. Puhelin on myös ollut kovassa käytössä koko päivän ja tuntuu että sitä on saatu varsinaista erityiskohtelua erinäisiltä tahoilta. Aamulla kahvi sänkyyn (+ varoivainen huomautus että ei kannata nukkua liian myöhään, huomenna on aikainen herätys), hyvää ruokaa ja iltateelle kynttilöitä ja kakkua... Pitäisi kai lähteä useammin ulkomaille...

Ja se kakku tosiaan maistui paremmalta kuin näytti.....

Siispä aamulla kahdeksalta lähtö. Saa nähdä tuleeko nukkumisesta tänä yönä yhtään mitään. Koko yö menee miettiessä mitä unohtui... Koska aivan varmasti unohtui jotain... 

Barcelona kutsuu

Kolme päivää lähtöön...

Ja melkein jo jännittää. 11 kuukautta au pairina Barcelonassa edessä päin, mutta silti tuntuu vain kuin olisi lomalle lähdössä. Tai ei ehkä lomalle, vaan vähän niin kuin elämä vaan jatkuisi normaalisti. Tiedän jo että perhe johon menen on aivan ihana ja rakastan espanjalaista kulttuuria, joten 'no problemo'. Tiedän toki senkin, että tulen ikävöimään monia ihmisiä, perhettä ja ytäviä aivan valtavasti, mutta asiaa todellakin helpottaa se, että yhteydenpito on nykyisin niin helppoa. Ei tarvita kuin facebook tai skype ja johan saa taas kuunnella retukavereiden tilannepäivityksiä Suomesta.

Onhan se toki siitä huolimatta haikeaa sanoa hyvästit kotikulmille, ja tietää että kaikki muuttuu. Ystävätkin muuttaa opiskelemaan, pari lähtee ulkomaille. Voi olla vaikea lähteä, mutta onneksi ei kuitenkaan tarvitse olla se joka jää. Joten kävi miten kävi, ei kyllä harmita. Tai no, saa nähdä sitten kun koti-ikävä iskee ensimmäisen kerran....

Matkakohteena on siis tosiaan Espanja ja Barcelona, tai oikeastaan vähän pienemmän puoleinen kylä (noin 20 000 asukasta) lähellä Barcelonaa. Perhe on viisihenkinen, eli vanhemmat (Olga ja Xavi) ja kolme lasta (Laia, Arnau ja Ferran). Joten hauskaa tulee olemaan....

Perhe on parasta... ja pikkusisko

Tähän blogiin ajattelin kirjoittaa niin omaksi iloksi, kuin myös siksi, että kavereiden ja muiden olis helpompi seurata mitä tapahtuu. Onhan se facebook kiva, mutta ei se ihan kaikkea silti kerro... Niinkuin ei kyllä tämä blogikaan, koska ensinnäkään perheen äiti, Olga, ei antanut lupaa julkaista kuvia lapsista. Mikä on kyllä oikeasti ihan fiksua ja ymmärrettävää. Ja toisekseen, en ajatellut nyt ihan kaikkea tänne sentään julkaista... Kaikkein henkilökohtaisimmat asiat jääköön ihan omaksi tiedoksi. 

Lisäksi olisi kiva jos tämä blogi voisi toimia jokinlaisena tukena niille joilla olisi aikomuksia lähteä au pairiksi tai muuten vaan ulkomaille. Itseä ainakin helpotti lukea muiden au pairien kokemuksia ennen kuin päätti  lähteä

Joten, tästä se lähtee. Vuosi Barcelonassa...