perjantai 19. lokakuuta 2012

Espanjaa aidoimmillaan

Tervehdykset ihanan sateisesta Espanjasta! Kerranki on aikaa vaikka muille jakaa, lapset meni kouluun paappansa kyydissä, ja meikäläinen jäi yksin kotiin nauttimaan hiljaisuudesta, sateesta ja aamukahvista. Tänään on juurikin sellainen päivä ettei ole kiire mihinkään, eikä tarvitse tehdä mitään... Paitsi siivota alakerta... Mutta sen voi tehdä myöhemminkin! Joten tämähän on varsin sopiva aika päivittää erästä kovin laiminlyötyä blogia...

Tosiaan viime viikonloppu sujui matkailun merkeissä Malagassa, aivan Espanjan etelärannikolla, ja todisteena siitä onkin nyt sitten noin sata kuvaa ja tosi kivan punainen naama... Pahuksen lentoyhtiöt kun ei anna ottaa aurinkorasvaakaan käsimatkatavaroihin...

Perjantai Barcelonan lentokentällä näytti tältä, ja ilmeisesti sadetta riitti aika pitkälti koko viikonlopun...


 Mutta Malagassa taas aurinko paistoi koko viikonlopun täydeltä terältä, keskilämpötila ehkä 28 astetta...


Malagaan mennessä oli aivan kuin olisi ulkomaille lähtenyt... Tai päässyt vihdoinkin oikeasti Espanjaan! Eron Katalonian ja muun Espanjan välillä huomaa kyllä selvästi, vähintäänkin nyt kielestä, mutta kyllä se tunnelma ylipäätään muutenkin on aivan erilainen. Itse päädyin siihen lopputulokseen, että jos sitä joskus tulisi muutettua Espanjaan, niin asuinpaikaksi valitsisin kyllä jonkun todella Espanjalaisen kaupungin, kuten Malaga, mutta mieluiten ilman turisteja... Olikin muuten ihanaa, että Malagassa oikeasti kuuli ESPANJAA, ei katalaania, ei englantia, ei mandariinikiinaa... Vähän saksaa kyllä, sillä tuo kaupunki on ilmeisesti saksalaisten suosima lomakohde, jopa syksyllä... Joka tapauksessa, ei tarvinnut olla koko aikaa kynsin hampain pitämässä kiinni käsilaukusta, ettei pitkäkyntiset käy näpistämässä kameraa tai lompakkoa, eikä myöskään eteenpäin päästäkseen tarvinnut käyttää väkivaltaa tai kyynärpäitä, koska ihmisiä oli vaan huomattavasti vähemmän... Barcelona on vielä tähänkin aikaan vuodesta aivan ääriään myöten täynnä turisteja ja toki tavallisiakin kansalaisia, niin että hyvä jos eteenpäin pääsee kulkemaan!

Ei Katalonian vaan ESPANJAN lippu!!
Malaga on muuten yllättävän kaunis kaupunki... ainakin meidän silmissä :D
Sekä myöskin ihkaensimmäinen paella ateria!!
Sekä myöskin live-musiikkia ruokailun aikana...
Malagassa liikennevalot näyttää kuinka monta sekuntia täytyy vielä odotella
ja kuinka monta sekuntia on aikaa juosta tien yli! Kätevää!!
Voihan niistä palmuista ottaa kuvia ilman aurinkoakin...
Parasta vieraissa kaupungeissa on että ei ne meitä siellä tunne... eihän?
Lauantaina suunnattiin bussilla Marbellaan, jonkin näköiseen rikkaiden kaupunkiin, ei se kyllä tosin kauheasti siltä näyttänyt... Mutta olihan se nätti, varsinkin vanhakaupunki, missä jokainen parveke ja ikkuna ja uloke oli tumpattu täyteen kaiken maailman kukkasia...

Vesi oli muuten niin jäätävää, että siellä ei ui pingviinitkään... saati sitten me...


sitä voisi kutsua myös ylikoristeluksi...
Jotenkin oli masentavaa tulla takaisin Barcelonaan, varsinkin kun tiesi että seuraavana aamuna pitää herätä viemään lapset kouluun... Elämä on... Mutta kyllä se siitä! Seuraavaa reissua odotellessa!!

perjantai 12. lokakuuta 2012

Malaga here we come!

Nyt se odotettu päivä vihdoin sitten saapui... Tänään lähtee siis lento Malagaan, matkassa yllättäen minä, Julia ja Desire! Ja myöskin kamera on pakattu mukaan, joten toivottavasti tämä viikonloppu paikkaisi nyt vähän tätä viimepäivien kuvauslaiskottelua... Eipä sillä, ei sitä paljoa ole tullut tehtyäkään. Joka päivä kouluun, koulusta kotiin ja lapsia hakemaan... Normiarkirutiini.

Eilen tosin oli vähän erilainen ilta, eräänlainen tyttöjenilta Deeman, saudi-arabialaisen, supermukavan tytön luona! Itse en todellakaan ole mikään kynsi-ihminen. Kynnet ne vaan kasvaa, sitten ne pitää leikata ja taas ne kasvaa... Mutta nyt täytyy myöntää että Deeman käsittelyn jäljiltä nämäkin kätöset näyttää nyt todella coolilta! Toiset ne vaan osaa...


Mutta nyt täytyypi melkeinpä pistää kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä hipsimään lentokentälle päin... Jos sitä kerrankin olis ihan ajoissa! Seuraavaks sitte varmaan kuulumisia (ja toivon mukaan myös kuvia) Malagasta ;)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kyyneleitä ja appelsiinimehua

Hola y buenos dias! Kerranki sitä on aikaa kirjotella. Koulu alkoi tällä viikolla ja nyt jo tuntuu että eihän sitä vapaa-aikaa oo oikeestaan ollekkaan... Mihin nää päivät oikein menee? Ja se ainokainen kouluvapaa perjantaiki meni sitte loppujen lopuks sairaan lapsen hyysäämiseen, että siinäpä se...

Tää viikonloppukin on jo ollut ja mennyt aivan liian nopeaa... Perjantai ilta meni Julian kanssa kyynelehtiessä, me nimittäin päätettiin pitää elokuvailta, kun Julian perhe on taas kerran loma asunnollaan viikonlopun... Miksei tämä perhe koskaan järjestä mitään matkoja matkoja mihinkään?? Joka tapauksessa, TV:stähän tuli sitten mikäs muukaan elokuva kuin Titanic! Espanjaksi... Kuvittele vaan Leonardo DiCaprio puhumaan espanjaa... Vähemmästäkin alkaa itkettää...

suloista...
Lauantaipäivä meni taas totaalisesti shoppaillessa... Löytyipähän sitä taas uusi mekko, uudet kengät sekä uusi ihana maailman söpöin huppari!! Kenkien shoppailu on muuten ihan supervaikeaa!!! Ja jotenkin outoa että loppujen lopuksi ne kengät löytyi sitten H&M:stä..... Todellakin cool...

<3


Lauantai-iltana ohjelmassa taas oli koulukaverien (ja vähän muidenkin kavereiden) kanssa hengailua. Eräs brasilialainen luokkakaveri nimittäin piti pienet kotibileet, joissa meikäläinen oli ainoana selvinpäin... Perus suomalaiseen tapaan, eiku.... Joka tapauksessa, eilinen ilta ja yö meni sitten appelsiini mehua juodessa (ihan oikeasti!) ja japanilaisten, brasilialaisten, saksalaisten ja yhden italialaisenkin kanssa espanjaksi jutellessa! Ihan mahtavaa!! Sääli vaan että Julia ei ollut messissä, joten eihän siitä eilisillasta sitten varsinaisesti paljon todistusaineistoa (=kuvamateriaalia) jäänyt...

Japanilaiset on muuten ihan parhaita!! Koska siinähän kävi sitten niin, että viimeinen juna kotiin lähti 2 aikaan yöllä, ja ensimmäinen vasta 6 aikaan aamulla, ja joku tumpelo meni ja missasi junansa... Joten siinä sitä sitten oltiin, kolmen aikaan yöllä Barcelonassa, junan lähtöön aikaa kolme tuntia, ja muut kaikki kotiin lähdössä... Ja tämä eräs ihana japanilainen tyttö, Saori nimeltään, tarjosi yöpaikkaa omalla kämpillään! Ja me oltiin kunnolla tunnettu oikeasti vasta muutama tunti!! Joten yö pelastettu, ei tarvinnut nukkua puiston penkillä! Enkeleitä on siis oikeasti olemassa...

Ensi viikko menee todennäköisesti taas kiireisissä merkeissä koulun (<3) ja lasten parissa. Ja viikonloppuna odottaa reissu Malagaan Julian ja Desiren kanssa!!!! Sieltä tuleekin sitten todennäköisesti aivan superpaljon kuvamateriaalia, jos vaan Julia ja kamera on samassa paikassa... Joten tällä viikolla todellakin on jotain odotettavissa!! Joskus elämä on vaan ihan superihanaa <3

maanantai 1. lokakuuta 2012

Back to the school...

Aurinkoisin ja lämpimin lokakuun ensimmäinen päivä ikinä <3 Toisinaan on kyllä niin kiva olla täällä ja kuunnella sääpäivitystä suomesta (=kylmää&sateista). Toisaalta taas joskus sitä huomaa ikävöivänsä Suomen harmaita, ankeita sadepäiviä, kun saa hyvällä omallatunnolla vaan angstata kotona. Mutta en valita.


Voiko tätä tulla ikävä?

Tänään oli myöskin ensimmäinen koulupäivä, ja uskokaapa tai älkää, siellä oli oikeastaan aika hauskaa. On yllättävän paljon helpompaa puhua espanjaa muiden oman tasoisten puhujien kanssa kuin sellaisten jotka on puhunut sitä pienestä pitäen. Ja saatiinhan sitä pari uutta tuttavuuttakin! Yllättäen samalta luokalta löytyi eräs saksalainen au pair, Stefani (kyllä niitä saksalaisia löytyy...). Lisäksi luokalla on pari brasilialaista, ranskalainen tyttö ja viisi kymmenestä oppilaasta oli japanilaisia! Että kyllä niitä japsejakin näköjään tänne jostain virtaa... Mutta luokkahenki oli ihanan rento, samoin opettaja! Suurin osa tunnista kului jutteluun (tietysti espanjaksi), ja kai sitä saatiin jonkinnäköisiä läksyjäkin... Ja kaitpa niitä pitäis tehdäkin... Niin varmaan!

Se on Prisma! Meidän espanjankirja...
Niin nämä viikot taitaa sitten mennä tästälähin ees taas Barcelonaan reissatessa... Ja lapsia hoitaessa. Yllättäen tuntuu että ei sitä vapaa-aikaa loppujen lopuksi olekaan niin paljon...