The autumn wind

Viimeistä vapaaviikkoa viedään. Tai vapaata ja vapaata... Ens viikolla alkaa joka tapauksessa meikäläiselläki koulu (=espanjan tunnit), jos sitä vaikka oppis puhumaanki kunnolla. Espanjaa.

Tää viikko onki ollut sitte jo vähän syksysempi, nytkin vaan 21 astetta. Mikä muuten tuntuu täällä yllättävän kylmältä, tiedäppä tuota miksi näin. Tämä viikko on kuitenkin kulunut arkisissa puuhissa lasten kanssa puuhatessa ja touhatessa. On suorastaan surullista huomata kuinka 19-vuotias nuori nainen voikin innostua miekkaleikeistä ja legoilla rakentelusta enemmän kuin 5-vuotias leikkitoverinsa...... Lapsi mikä lapsi.

Lisäksi olen nyt löytänyt elämäni miehen. Arnau antoi jo sormuksenkin. Meillä taitaa tosin olla viha-rakkaus-suhde... Iltaisin ollaan parhaita kavereita ja aamuisin kun pitää herätä ollaankin sitten taas verivihollisia. Onneksi Arnaun sanavarastoon ei vielä kuulu mitään rumempaa kuin "que tonta eres". Tämä aamu oli erityisen painajaismainen, sillä pikkumiestä ei saanut sängystä ylös kirveelläkään. Lopulta piti soittaa äidille ja antaa mamin suostutella pikku sankari kouluun. Mutta voi sitä itkua ja huutoa..... Ei enää kiitos. Onneksi näitä aamuja on kohtuu harvoin. Yleensä kaikki menee ihan hyvin. Mutta en kyllä varmana ole itse ollut tuollainen riiviö pienenä, en varmana!!!!

Ei mahtunut muualle kuin pikkusormeen... Kello oli muuten 20:14 kun tämä kuva otettiin :D

Sukujuhlatkin oli ja meni, ja puoli sukuahan siellä oli. Tai ehkä enemmänkin. Kaikki serkut ja tädit ja sedät, mummot, vaarit ja isovanhempiakin useampi kappale. Ja melkein kaikki asuu saman kadun varrella, ja loput Sabadellissa, eli ei niin kovin kaukana. Todella tyypillistä espanjalaista kulttuuria! Ja vähän erilaista kuin Suomessa... Ja saatiinhan sitä myös harjoitella espanjaa oikein urakalla, ja huomasinpa siinä että vahojen ihmisten kanssa on kaikkein mukavinta jutella... Vaikkei osaisikaan teititellä. Lisäksi sain useammankin huomautuksen siitä että olin paljain varpain siinä missä kaikki muut käytti kenkiä. Olga totesi vaan että noin se on aina, se kuuluu suomalaiseen kulttuuriin... Enkä mennyt siihen sitten mitään korjailemaan. Joten anteeksi kaikille suomalaisille jos meitä nyt tästä lähin luullaan jonkinnäköiseksi paljasvarpaisten luonnonlapsien klaaniksi :D

Lisäksi maistoin ensimmäistä kertaa Espanjaan tulon jälkeen jotakin sellaista mitä en todellakaan voi sietää. Perinteistä espanjalaista juomaa nimeltä Horchata de Chufa. Enkä ole muuten karmeampaa litkua eläissäni maistanut...