keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Kenkien metsästäjä

Hyvinhän se meni... Ainaki periaatteessa. Lapset oli varsinaisia hermokimppuja koko aamun, niin kovasti niitä jännitti mennä kouluun. Tänään Olga oli auttamassa ja näyttämässä miten homma toimii, mutta huomenna pitäisikin sitten selvitä omin neuvoin... Saa nähdä mitä tästäkin tulee...

Suurin osa päivän vapaista tunneista meni siihen että raahustin Sabadelliin, viereiseen kaupunkiin, etsimään kenkiä. Ja laihialaisena tämä tyttö päätti tietenkin lähteä kävellen, tuohon kaupunkiin kun ei nimittäin ole 4 kilometriä pidempi matka. Harmi vaan että aurinko kyllä paahtaa varsin mukavasti koko hela matkan ja onhan tuota lämpöäkin sellaiset köykäiset 30 astetta, joten eipä voi sitä reissua mukavaksi haukkua... Ja tietenkään en sitten löytänyt keskustaa ennen parin kilometrin turhaa lenkkiä, ja kun se keskuskatu sitten löytyi niin eihän sieltä sitten sopivia kenkiä tuntunut  löytyvän.... Monissa kaupoissa oli kenkiä myynnissä mukavalla alennuksella, mutta löytyikös sitten kokoja? Arvaa vaan... Ja auta armias jos niiltä myyjiltä menee kysymään, sieltä sataa jääpuikkoja niskaan... Espanjassa ei todellakaan tunneta käsitettä "asiakaspalvelu"... Ainakaan tietyissä kaupoissa...

Sitten lopulta päätin luovuttaa kenkien suhteen, ja ajattelin ostaa lohdutukseksi jäätelön. Paikkakin oli jo valittuna, halpaa jäätelöä ja monia makuja... Siinä vaiheessa kuitenkin kello löi kaksi, ja eikös vaan joka kaupan ovet mene lukkoon! On se siesta vaan kiva juttu... Joten ei jäätelöä, ei kenkiä, suunta kohti kotia... Totta kai pienillä mutkilla varustettuna, koska ei edelleenkään harmaintakaan hajua kuinka Sabadellissa suunnistetaan...

Päivä olisi kyllä mennyt totaalisesti pilalle, ellei matkan varrelta olisi sattunut löytymään iloinen yllätys: Lidl!! Vähän kuin olisi kotiin päässyt :DD Joten lohdutukseksi (ja muuten vaan syötäväksi, ettei tarvitse matkalle pökertyä) ostin sitten jos jonkinnäköistä suuhunpantavaa, mm. tämän

Ei ehkä Pandan lakritsia, mutta samalta ne maistuu ;)
 Joten päivä pelastettu...

Ja koulun jälkeen metiinkin koko porukka puistoon touhaamaan, ja onneksi Julian perhe oli siellä myös, joten Arnau ja Ferran sai kummatkin leikkikavereita, ja meikä sai juttukaverin ;)

Laia innostui myös vähän kuvaamaan...
Huomenna ohjelmassa onkin sitten matka Barcelonaan tapaamaan erästä suomalaista au pairia! On varmaan todella outoa puhua yhtäkkiä suomea, kun tähän asti kaikki on hoitunut englanniksi tai espanjaksi... Hyvä ettei sitä jo ajattelekin englanniksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti